ERKON SOTA
Valtioneuvos Paasikivi nimitti talvisotaa silloisen ulkoministerin Eljas Erkon sodaksi. Paasikiven antama nimitys sisältää sen, että sota olisi voitu välttää suostumalla NL:n esittämiin rajansiirtoihin.
Jos Paasikivi oli oikeassa, Suomelle olisivat jääneet niin Viipuri, Sortavala kuin Käkisalmi. Ei myöskään olisi menetetty noin 25.000 nuorta miestä kaatuneina. Jos tämä on totta, teki hallitus karkean virheen, sillä NL otti sodan seurauksena enemmän kuin se vaati sotaa edeltävissä neuvotteluissa. Vaikka osoitettaisiin hallituksen tehneen arviointivirheen, ei se merkitse Suomen syyllisyyttä sotaan. Hämmästyttävästi eräät historioitsijat ja valtion johto ovat pyrkineet osoittamaan Suomen syylliseksi sotaan sillä perusteella, että ei ymmärretty NL:n legitiimejä turvallisuusvaatimuksia. NL:llä ei luonnollisesti ollut mitään laillisia oikeuksia vaatia rajatarkistuksia.
Suomen hallituksen taipumattomuuteen vaikutti luonnollisesti maassa vallinnut henki, että ei tuumaakaan anneta periksi. Todellisuudessa Kannas luovutettiin pääpuolustuslinjaan asti käytännössä ilman taistelua samoin Suomenlahden saaret. Kansalaismielipiteen perustana ei ollut tietoa armeijan heikosta varustilanteesta. Vasta YH paljasti asian tilan ja malli Cajander tuli tutuksi kansan keskuudessa. Suomi pystyi mobilisoimaan yhdeksän divisioonaa. Maassa oli osin säästösyistä ja osin kansalaissodan synnyttämän vasemmistolaisiin kohdistuvan epäluulon seurauksena jätetty kouluttamatta n. 100.000 miestä, jotka välirauhan aikana sitten koulutettiin.
Taipumatonta linjaa edustivat erityisesti Erkko, Niukkanen, Cajander ja eversti Airo. Mannerheim ja kenraali Österman olivat valmiit varsin pitkälle meneviin myönnytyksiin. Mannerheim oli jopa sitä mieltä, että elää voitaisiin vaikka Hankokin luovutettaisiin. Suomen hallitus oli tosiasiassa valmis antamaan periksi, jos NL olisi uhannut sodalla. Kävi kuitenkin niin, että Erkon odottamaa ultimaatumia ei tullut, vaan NL aloitti sodan ja perusti ns. Terijoen hallituksen ilmoittaen, että se on ainoa Suomen hallitus, jonka kanssa se neuvottelee. Näin oltiin tilanteessa, että Suomen laillisen hallituksen kanssa ei edes neuvoteltu rauhasta, joten ainoa mahdollisuus oli puolustautua.
Suomessa on ollut vallalla käsitys, että vain taipumattomuudella ja ryhtymällä aseelliseen vastarintaan Suomi vältti Baltian maiden kohtalon. Länsimaissa sotaan joutumista NL:n kanssa pidettiin yleisesti jopa kansallisena itsemurhana.
Vastausta vaille ovat jääneet ainakin seuraavat kysymykset:
- olisiko sota ollut vältettävissä itsenäisyys säilyttäen suostumalla NL:n vaatimiin rajantarkistuksiin?
- miksi Stalin suostui tekemään rauhan maaliskuussa 1940 tilanteessa, jossa Suomen puolustus oli romahtamaisillaan?
Sotaan johtanut kehitys
1.Toisen maailmansodan siemen oli Versaillesin rauha
NL:n totalitaarinen valtio syntyi ensimmäisen maailmansodan pyörteissä 1917 ja sen tavoitteena oli kommunistisen järjestelmän levittäminen koko Eurooppaan. Ensimmäisen maailmansodan rauha 1919 oli itse asiassa toisen maailmansodan siemen. Versaillesin rauhassa voittajat nöyryyttivät Saksaa. Mm. n. 10 milj. saksalaista jäi asumaan Puolan ja Tsekkoslovakian alueelle ja Itä-Preussilla ei ollut maayhteyttä Weimarin tasavaltaan. Tämä nöyryyttävä rauha loi kasvualustan kansallissosialismille Saksassa ja Hitlerin tultua valtaan Saksa ryhtyi korjaamaan tämän epäoikeudenmukaisen rauhan luomaa tilannetta.
Syntynyt asetelma antoi odottaa yhteenottoa bolsevikkien ja kapitalististen maiden välillä. Neuvostoliiton taitavan diplomatian seurauksena Englanti ja Ranska sekä myös USA sekaantuivat tapahtumiin NL:n liittolaisina. Vasta rauhanteon jälkeen länsiliittoutuneille selvisi, millaisen liittolaisen kanssa ne olivat olleet tekemisissä; alkoi kylmä sota. Amerikkalaiset joutuivat toteamaan, että he voittivat sodan mutta hävisivät rauhan.
2. Kansainliiton rooli
Kansainliitto luotiin valvomaan Versaillesin rauhaa. Neuvostoliitto liittyi kansainliittoon 1934 ja Saksa puolestaan irtautui Kansainliitosta Hitlerin tultua valtaan ja ryhtyi varustautumaan.
Neuvostoliiton ulkoministeri Litvinov ajoi Kansainliittoa siihen suuntaan, että kansat jakautuvat hyökkääjiin ja rauhaarakastaviin. Jälkimmäisiin kuuluivat ne kapitalistiset maat, jotka olivat valmiit yhteistyöhön NL:n kanssa eli Englanti ja Ranska ja hyökkääjiin lähinnä Saksa ja Italia.
Kansainliiton perussäännön 16. artikla velvoitti jäsenvaltiot osallistumaan taloudellisten tai sotilaallisten pakotteiden toteuttamiseen mm. sallimalla hyökkääjää vastaan lähetettävien asevoimien kauttakulun alueensa läpi. Ruotsi ja lopulta myös Suomi ja muut puolueettomat maat sanoutuivat irti tästä pakoitepykälästä.
Kansainliitto heräsi henkitoreistaan talvisodan sytyttyä erottamalla NL:n.
3. Suomen ulkopolitiikka
Suomen tavoitteena oli puolustusliitto Ruotsin kanssa, aluksi Ahvenanmaan linnoittaminen ja sen puolustaminen yhdessä. Saksalaissuuntaus oli vähentynyt kansallissosialistien toiminnan seurauksena. Sosiaalidemokraatit olivat Ruotsissa ottaneet vallan ja heillä oli vahvoja ennakkoluuloja Suomea kohtaan erityisesti AKS:n ja IKL:n toiminnan vuoksi. Ruotsi oli enemmän huolissaan Saksan taholta uhkaavasta vaarasta kuin NL:sta. Sopimus Ahvenanmaan saarten turvaamisesta solmittiin Suomen ja Ruotsin välillä tammikuussa 1939, mutta sille oli saatava Ahvenanmaan demilitarisointia koskevan kansainvälisen sopimuksen allekirjoittajavaltojen hyväksyminen ja Ruotsi edellytti myös NL:n hyväksymistä. Kansainliiton neuvostossa sopimus jäi toukokuussa 1939 hyväksymättä. Ruotsin hallitus peräytyi hankkeesta kesäkuussa 1939, jolloin kävi selväksi, että Suomen hallituksen ulkopoliittinen linja oli haaksirikossa. NL tavoitteli Suomen erottamista pohjoismaista, Englanti ja Ranska kosivat NL:ää liittolaisekseen eikä Saksa ollut enää kiinnostunut Suomesta. 9.7.39 Mannerheim sanoi ruotsalaiselle kenraali Ernst Lindenille, että Saksan ja NL:n välillä oli syntymässä yhteisymmärrys, mikä olisi Suomen kannalta huonoin vaihtoehto. Mannerheim esitti lähes 3 Miljardin markan lisämäärärahaa puolustusvoimien hankintoihin. Paasikivi tuki Mannerheimia mutta Ryti ja Tanner tyrmäsivät ulkomaisen luoton ottamisen.
Suomi oli vaurastunut 30-luvulla, mikä oli yhtenäistänyt kansaa. Mannerheim haukkui Cajanderin pahanpäiväisesti sodan sytyttyä. Cajander puolustautui toteamalla, jos olisimme varustautuneet, olisimme köyhä kansa ja aseet olisivat vanhentuneita. Nyt olemme suurin piirtein eheä kansa, huonosti aseistautunut mutta henkisesti vahva.
Talvisodan jälkiselvittelyissä Stalin sanoi, että Suomi ei ollut hankkinut riittävästi tykistöä eikä lentokoneita, ei siksi, ettei heillä olisi rahaa, sehän on rikas maa.
4. Moskovan epäluuloisuus
NL eli eristäytymisen ja epäluulojen aikaa. Suomen pyrkimystä pohjoismaiseen puolueettomuuteen NL:n ulkoministeriö leimasi pelkäksi naamioksi ja uskoi saksalaismyönteisen linjan Suomessa jatkuvan.
Pohjoismaiden irtautumista Kansainliiton pakoitepykälän velvoituksista NL piti Hitlerin suosimisena, koska se heikensi kollektiivista turvallisuusjärjestelmää, jota NL piti ainoana keinona pitää Saksa kurissa. NL oli vakuuttunut, että sodan syttyessä Saksan ja NL:n välillä, Suomi luovuttaisi alueensa Saksan käyttöön siinä toivossa, että Saksa auttaisi Neuvosto-Karjalan valtauksessa (Viktor Vladimirov). Vladimirov on myös esittänyt, että Suomi oli ainoa rajanaapuri, joka esitti aluevaatimuksia NL:lle. Suomessa oli piirejä, mm. AKS ja jopa presidentti Svinhufvud, jotka katsoivat, että Suomi tarvitsi elintilaa idässä.
NL:n diplomaatit kirjoittivat raporttejaan henkensä kaupalla sillä puhdistukset kohdistuivat ulkoasiainhallintoon siinä kuin puolustusvoimien johtoon. Niiden uhreiksi joutui joukko lähettiläitä mm. Helsingin lähettiläs Eric Asmus. Tämän sivistyneistöön lukeutuneen vanhan kaartin tilalle tulivat nuoret Stalinin miehet, joilla ei ollut kokemusta yhteyksistä muihin maihin.
NL:n tiedustelu epäonnistui perusteellisesti Suomen sisäpoliittisen tilanteen arvioinnissaan, mikä johtui suurelta osin NL:oon siirtyneiden kommunistien toiminnasta.
Neuvostotiedustelu myös arvioi, että Suomi pystyisi mobilisoimaan 150.000 miestä, kun todellinen luku oli 300.000 miestä.
5. Jartsevin (Rybkinin) rooli
NL tarjosi Suomelle yhteistyötä ja sotilaallista apua siltä varalta, että Saksa pyrkisi käyttämään Suomen aluetta hyökkäykseen NL:a vastaan. Puna-armeija ei jää Rajajoelle odottamaan vihollista, Jartsev totesi ulkoministeri Holstille 14.4.1938.
NL halusi rakentaa Suursaarelle puolustuslaitteet. Neuvotteluista olivat tietoisia Cajander, Tanner ja Holsti mutta ei esim. hallitus tai Mannerheim ja edes presidentti Kallio.
Joulukuussa 1938 NL esitti, että Suomi luovuttaisi Suursaaren NL:n käyttöön
Maaliskuussa 1939 ulkoministeri Litvinov ehdotti, että Suomi vuokraisi NL:lle 30 vuodeksi Suomenlahden suuret saaret. Litvinov lähetti NL:n Rooman suurlähettilään Boris Steinin taivuttelemaan Suomen hallitusta. Mannerheim vaati, että Steinia ei saa päästää lähtemään Helsingistä tyhjin käsin.
Suomalaiset olivat tietämättömiä näistä neuvotteluista. Poliitikoista kukaan ei puhunut sodan vaarasta. Kansalaiset kuitenkin nähtävästi aavistivat vaaran, koska vapaaehtoisvoimin Kannasta linnoitettiin kesällä 39.
6. Saksan toimet
Saksa oli miehittänyt Reininmaan ja miehitti Itävallan maaliskuussa 1938 ilman vastalauseita. Munchenissä Chamberlain, Daladier ja Saksan sekä Italian diktaattorit kokoontuivat sopimaan Tsekkoslovakian jakamisesta ja saksalaiset marssivat Sudeettialueelle 1.10.38.
Maaliskuussa 1939 saksalaiset marssivat Tsekkoslovakiaan ilman verenvuodatusta. Tästä sai Paasikivi aiheen myöhemmin talvisodan alla todeta, että me emme ole tsekkejä.
Viikkoa myöhemmin Saksa liitti Liettuasta Memelin alueen Saksaan.
Seuraavaksi vuorossa oli Puola, jolle Englanti ja Ranska antoivat turvatakuut. Näiden turvatakuiden perusteella Puola käyttäytyi niin provokatiivisesti Saksaa kohtaan, että Sampo Ahton mielestä nykymaailmamme ainoa supervalta ei katsoisi sellaista päivääkään.
Englannin, Ranskan ja NL:n neuvotellessa keskinäisestä avunannosta Hitler, joka oli päättänyt hyökkäyksestä Puolaan 1.9. oli todennut 11.8. Danzigin ylikomissaarille Carl Burckhardtille: kaikki toimeni tähtäävät Venäjää vastaan. Jos länsi on niin typerä ja sokea ymmärtämään tätä, minun on pakko tehdä ensin sopimus venäläisten kanssa, murskata länsivallat ja sen jälkeen suunnata kaikki voimani NL:ää vastaan.
Jo 23.8. syntyi Saksan ja NL:n välille Molotov-Ribbentropsopimus, jonka lisäpöytäkirjassa sovittiin Puolan jaosta ja Suomen, Viron, Latvian ja Bessarabian kuulumisesta Neuvostoliiton etupiiriin. Erikoista tässä sopimuksessa oli se, että tällä sopimuksella NL hankki turvakseen puskuria sopimuskumppaniaan vastaan. Stalin oli kenties kuvitellut, että sopimus rohkaisee Hitlerin hyökkäämään Puolaan, jolloin se joutuu sotaan länsiliittoutuneita vastaan ja Stalin voi myöhemmin käyttää kapitalististen maiden heikentymistä hyväkseen. M/R-sopimus oli Stalinin suuri strateginen virhe, sillä se poisti NL:n ja Saksan välillä puskurina olleen Puolan. Tämä virhe realisoitui Saksan hyökättyä 1941 Neuvostoliiton kimppuun. Saksan kannalta sopimus merkitsi, että Saksa eliminoi mahdollisuuden joutua kahden rintaman sotaan tahtomattaan. Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9. ja murskasi Puolan kolmessa viikossa, mikä yllätti niin länsivallat kuin Neuvostoliiton ja myös Hitlerin itsensä. Englanti ja Ranska julistivat sodan Saksalla. Sota jäi julistuksen asteelle, sillä kummallakaan maalla ei ollut valmiutta ryhtyä sotilaallisiin toimiin tässä vaiheessa.
7. Neuvostoliiton toimet
Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17.9. ja miehitti ilman vastarintaa Puolan itäosan ja aloitti välittömästi neuvostojärjestelmän pystyttämisen. NKVD murhasi Katynissa ainakin 17.000 puolalaista upseeria.
Viron hallitus joutui allekirjoittamaan sotilaallisen avunantosopimuksen 28.9., Latvia 5.10 ja Liettua 10.10. Lisäksi NL sai sotilastukikohtia näissä maissa.
Suomi sai 5.10. kutsun Moskovaan neuvottelemaan konkreettisista poliittisista kysymyksistä.
8. Suomen reaktiot
Moskovaan lähetettiin Paasikivi ja ulkoministeri Erkko ryhtyi hankkimaan Suomelle kansainvälistä tukea. Ruotsin ulkoministeri Sandler ilmoitti jo 6.10., että Suomen ei tulisi suunnitelmissaan laskea mitään Ruotsin varaan.
Mannerheimin vaatimuksesta 6.10. tehtiin päätös rauhanajan armeijan vahvistamisesta, jotta rajalle keskitettiin 18.10. mennessä viisi prikaatia ja kolme divisioonaa. Edelleen Mannerheimin vaatimuksesta 12.10. annettiin käsky yleisestä liikekannallepanosta ylimääräisten kertausharjoitusten muodossa, mikä merkitsi kuutta lisädivisioonaa 23.10. mennessä.
Voimme vain kuvitella, mikä merkitys sodan puhjettua oli sillä, että kenttäarmeija oli pääpuolustuslinjalla. Sotilasjohto oli tehtäviensä tasalla toisin kuin poliitikot.
9. Ruotsin asema
Ruotsi pysytteli puolueettomana. Siihen liittyi kuitenkin se riski, että länsiliittoutuman tunkeutuminen Ruotsin malmikentille olisi vääjäämättä johtanut Ruotsin joutumiseen sotatantereeksi. Tämän torjumiseksi Ruotsi ajoi voimallisesti talvella 1940 rauhaa Suomen ja NL:n välille ja torjui länsiliittoutuneiden avustusretkikunnan läpikulun. Ruotsin toinen vaihtoehto olisi ollut liittyminen sotaan Suomen puolella, jolloin NL:n hyökkäys olisi ehkä ollut estettävissä. Airon mukaan Ruotsi olisi saanut mobilisoitua 5 divisioonaa, joista ehkä 2 olisi voinut tulla Suomeen. Saksan myötävaikutuksella Ruotsi toimitti Suomelle aseita ja sai vastaavan määrän Saksasta tilalle. Tällainen järjestely oli tarpeen M/R-sopimuksen vuoksi. Ruotsi onnistui valinnoissaan.
Oliko sota väistämätön/välttämätön
Sodan välttämättömyydestä on Max Jakobson todennut, että sillä Suomi lunasti paikkansa kansakuntien joukossa. Hän ei ole ottanut kantaa sodan väistämättömyyteen.
Viktor Vladimirov on teoksessaan Kohti talvisotaa esittänyt varmana kantanaan, että talvisota olisi ollut vältettävissä.
Paavo Talvela on muistelmissaan todennut: sotaa emme olisi voineet välttää, mutta olisimme voineet käydä sen edullisemmissa oloissa. Tämän voinee tulkita niin, että ainakin syksyllä 39 sota olisi voitu välttää. Tätä on Martti Turtola kommentoinut kenraali Airon elämänkerran kirjoittajana, että ilman talvisotaa Suomi olisi miehitetty kesällä 1940. Turtola ei perustele tätä väitettään. Hän vain toteaa, että kesällä 1940, jolloin Saksa ja länsiliittoutuneet olivat jo sodassa, Suomi ei olisi saanut niin paljon apua kuin se sai talvisodassa. Väite on erikoinen, sillä hän ei mitenkään ota kantaa siihen, miten Suomi olisi käyttänyt saamansa lisäajan. On mielenkiintoista myös spekuloida sillä, että ilman talvisotaa edes NL:lle ei olisi selvinnyt puna-armeijan surkea operointikyky.
Ohto Manninen on kirjoittanut, että NL:llä oli suunnitelmia vuonna 1941 Suomen miehittämiseksi, mitä ei pidetty kuitenkaan mahdollisena niin kauan kuin Saksa hallitsee Eurooppaa.
M/R sopimus ei tarkoittanut sitä, että sopimusneuvotteluissa Saksa olisi antanut NL:lle vapaat kädet Baltian ja Suomen suhteen. Syksyllä 1939 NL tyytyi Baltian maiden kohdalla tukikohtiin ja sotilaalliseen sopimukseen. Stalin antoi bolsevikin vakuutuksen, että NL ei puuttuisi näiden maiden suvereeniteettiin. Vasta kesällä 1940 Saksan ollessa sidottuna sotaan Ranskaa ja Englantia vastaan Baltian maat äänestivät pistooli ohimolla maiden liittymisestä neuvostotasavaltojen onnelliseen perheeseen. NL aloitti välittömästi niiden sovjetisoinnin.
Olisiko NL Suomen kohdalla ainakin syksyllä 1939 tyytynyt esittämiinsä alue- ja tukikohtavaatimuksiin? Suomi ei NL:n turvallisuusnäkökohtien kannalta voinut olla tärkeämpi kuin Baltia, jonka kautta Saksa sitten 1941 hyökkäsi Leningradia kohti.
Ohto Mannisen mukaan Molotov oli sotien jälkeen todennut, että NL:n tavoitteena oli Baltian maiden liittäminen NL:oon. Suomen osalta Molotov on todennut, että ehdotimme vain alueluovutuksia, mutta suomalaiset olivat itsepäisiä.
Neuvotteluihin syksyllä 39 osallistui Stalin, mikä voidaan ymmärtää siten, että NL:n puolelta neuvotteluihin osallistuneilla oli mahdollisuus tehdä kompromisseja. NL myös osin luopui alkuperäisistä vaatimuksistaan. On huomattava, että neuvoteltaessa 1940 Moskovan rauhasta Stalin ei ollut mukana. Silloin ei neuvoteltu, vaan NL saneli rauhan ehdot. Suomen taipumattomuus selvästi nöyryytti Stalinia ja se ilmeisesti vaikutti NL:n asettamiin sodan päämääriin.
NL oli kaikin tavoin pyrkinyt antamaan vaikutelman itsestään rauhaarakastavana maana. Talvisota rikkoi tämän illuusion.
Saksa ei ollut täysin välinpitämätön Suomen aseman suhteen.
Saksan valtakunnanmarsalkka Herman Göring kutsui 3.11. 39 ystävänsä Suomen Tanskan lähetystön attasean kreivi Carl Armfeltin puheilleen ja vaati tätä ilmoittamaan Mannerheimille, että Suomen tulee sodan välttämiseksi suostua pääosaan NL:n vaatimuksista. Göring kuitenkin ilmoitti, että NL tyytyisi Hangon sijaan johonkin saareen, esim. Jussaröhön.(Vuorimaa: Lähettiläänä Hitlerin Saksassa s.115-119). Paasikiven kertoman mukaan Stalin neuvottelujen loppuvaiheessa osoitti Jussarön saarta. Armfelt tapasi sekä Erkon että Mannerheimin.
Vieraillessaan myöhemmin 27.6.42 Saksassa lausui Mannerheim Göringille pitämässään puheessa mm. seuraavaa: ”Minulle on kaksin verroin mieluista, että viimeinkin olen saanut tilaisuuden henkilökohtaisesti ilmaista minun ja puolustusvoimien kiitollisuuden siitä verrattoman arvokkaasta tuesta, jota me uskoimme voivamme odottaa ja jota me Teidän puoleltanne, Herra Valtakunnanmarsalkka, myös olemme saaneet. Lähinnä ajattelen tällöin- muutamia esimerkkejä mainitakseni- niitä hyväntahtoisia neuvoja ja viestejä, joita Teiltä, Herra Valtakunnanmarsalkka, meille erikoisen kriitillisissä kohtalonvaiheissa sain ja joiden arvo minulle ei pienene siitä, ettei niiden noudattaminen aina ollut mahdollista”.
Olivatko Suomen kanssa käydyt neuvottelut sittenkään pelkkää teatteria, kuten on väitetty? Neuvottelut antoivat Suomelle aikaa valmistautua NL:n hyökkäykseen, mikä merkitsi NL:lle valtavia mies- ja materiaalitappioita. On myös väitetty, että NL tarvitsi aikaa hyökkäyksen valmisteluun, mutta samalta taholta on toisaalta väitetty, että NL:n joukot olivat hyökkäysryhmitettyinä jo ennen neuvotteluiden alkamista. (Rautkallio)
NL:n huoli Leningradin turvallisuudesta oli epäilemättä aito.
On tiedossa, että jo keväällä 39 valmisteltiin NL:n yleisesikunnan päällikön Saposnikovin toimesta ”vastaiskua” Suomeen ja Stalin antoi Meretskoville tehtäväksi laatia muistio eri vaihtoehdoista ”vastahyökkäykseksi” Suomea vastaan. Onko tämä kuitenkaan merkinnyt päätöstä aloittaa sota? Lopullinen päätös sodasta Suomea vastaan tehtiin marraskuussa 1939 neuvotteluiden kariuduttua.
Erkki Hautamäki: Suomi myrskyn silmässä. Marsalkka C.G.E Mannerheimin kansion S-32 salaiset asiakirjat vuosilta 1932-1949.
Uuden näkökulman tapahtumiin antaa opetusneuvos Erkki Hautamäki, jonka teos perustuu Mannerheimin salaisen asiamiehen Viljo Tahvanaisen muistiinpanoihin. Tahvanainen on jo 1971 julkaissut muistelmansa ”Erikoistehtävä Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945.
Hautamäen teokseen on kirjoitettu kaksi esipuhetta; eversti Erkki Nordberg ja (Ruotsin) sotakorkeakoulun turvallisuuden ja strategian instituutin professori Kent Zetterberg. Molemmat pitävät kirjan heikkoutena sitä, että se perustuu kirjallisiin lähteisiin eikä alkuperäisiin dokumentteihin. Kumpikaan ei kiistä, etteikö olisi voinut tapahtua kuten Hautamäki kirjoittaa. Zetterberg kysyy aiheellisesti, miksi lännestä löytyy vielä 60 vuoden jälkeen salaisiksi leimattuja arkistoja. Nordberg toteaa, että kirja antaa mielenkiintoisen näkökulman pienen maan asemaan ja sen liittosuhteisiin. Mistä sitä ikinä tietää, mitä maailmanpolitiikan suuremmat toimijat keskenään keskustelevat ja sopivat, vaikka vain suullisesti ja salaisesti.
Sampo Ahto puolestaan teilaa Sotilasaikakauslehdessä Hautamäen kirjan toteamalla sen lähdeaineiston arvottomaksi. Ahtokaan ei kiistä sitä, etteivätkö Hautamäen väitteet suurelta osin voisi pitää paikkaansa.
Hautamäen teoria
Sotasopimus Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton kesken Saksan lyömiseksi laadittiin 15.10.1939. Englannin amiraliteetti on antanut valmiussuosituksen 8.1.1940 sotasuunnitelman täytäntöönpanosta. Sen Suomea koskevat pääkohdat olivat:
- muodostetaan pohjoinen rintama:
- NL ottaa haltuunsa Suomen, takaraja 15.5.1940
- englantilainen merijalkaväki nousee maihin Norjassa viimeistään 14.-15.5. 1940
- englantilaiset miehittävät Tanskan
- ranskalaiset ja englantilaiset yhdessä miehittävät Etelä-Ruotsin
Suomen pyydettyä apua Englannin ja Ranskan hallitukset ovat julkisesti luvanneet apua, joka ohjataan Norjaan ja Ruotsiin, jonne se jäädytetään. Ranska tuo Ruotsiin 50-100.000 miestä ruotsalaisten sotavoimien sitomiseksi.
Suomen, Norjan, Tanskan ja Ruotsin miehityksen jälkeen sotavoimiemme yhteiselin sopii NL:n ja Englannin joukkojen hyökkäyskaistojen välisen rajan ja määrää H-hetken.
Suomelle julkisesti luvattu sotilasapu perustuu Stalinin ja Churchillin väliseen Krimin neuvotteluun Ruotsin, Norjan ja Tanskan taivuttamiseksi kauttakulkuluvan myöntämiseen Suomelle luvatusta sotilasavusta. Skandinavian niemimaan miehitys suoritetaan siitäkin huolimatta, että maat eivät myöntäisikään lupaa avustusjoukkojen kauttakuljetuksille.
Sopimuksen paljastuminen
Saksan tiedustelu sai 8.2.1940 selville, että Lontoon lentokentälle oli laskeutunut todennäköisesti NL:n lentokone, jota vastaanottamaan saapui meriministeri Churchill. Luftwaffe pakotti koneen Pohjanmeren yläpuolelta laskeutumaan Saksaan, jossa kone tutkittiin tarkasti ja tällöin löydettiin mm. sotasopimuksen toimeenpanoasiakirjat.
Tämä muutti Saksan politiikan, mutta se ei saanut näkyä, koska Saksa halusi M/R-sopimuksen pysyvän voimassa turvatakseen raaka-ainetoimitukset NL:sta. Saksa käynnisti kiireisesti operaation Tanskan ja Norjan haltuunotosta. Tällöin ilmeni myös, että länsiliittoutuneiden avustusretkikunnalla ei olisi ollut Suomessa käyttöä, sillä huomattavasti vähäisemmät saksalaisjoukot pyyhkäisivät kevyesti mereen Norjaan maihin nousseet länsiliittoutuneiden joukot.
Päätettiin myös, että Suomen ja NL:n välinen sota on saatava päätökseen ilman, että Suomi joutuisi kokonaan miehitetyksi. Tätä koskeva nootti jätettiin välittömästi Stalinille.
Saksan asenne Suomea kohtaan muuttui helmikuussa 1940
Göring otti 22.2.1940 vastaan T.M Kivimäen ja kehoitti suomalaisia tekemään rauhan ja Kivimäen muistelmien mukaan mainitsi, että Saksan voitettua sodan saisimme koron kanssa takaisin sen, mitä menettäisimme.
Johtuiko Saksan asennemuutos siitä, että se pelkäsi Suomen pyytävän ja saavan sotilaallista apua länsivalloilta, mikä merkitsisi pohjoisen rintaman muodostumista, vai johtuiko se Hautamäen väittämän sotasuunnitelman paljastumisesta saksalaisille? Talvisota oli epäilemättä myös havahduttanut saksalaiset huomaamaan, että Suomi pystyi sitomaan jopa 40-50 venäläisdivisioonaa, joten Suomen merkitys sotilaallisena liittolaisena nousi merkittävästi.
Mistä Saksa muuten päätteli, että NL suostuisi rauhaan? Johtuiko se Saksan ultimaatumista? Rauhanneuvottelut alkoivat vasta rintaman murruttua Summassa ja Suomen valtuuskunta matkusti Moskovaan 6.3.40.
Sotasopimuksen olemassaoloa tukevia seikkoja
Churchill oli heti I maailmansodan jälkeen todennut: ”Jos Saksa vielä joskus nousee niin, että se kykenee käymään maailmankauppaa, se on nujerrettava. Muutoin olemme käyneet tämän sodan turhaan”.
Englanti, Ranska, USA ja Neuvostoliitto olivat liittolaisia. Kysymys on vain siitä, mistä alkaen.
Keskinäisestä avunantosopimuksesta keskusteltiin kesällä 39. NL:n uusi ulkoministeri Molotov esitti, että kolmen vallan takuun tulisi ulottaa koskemaan kaikkia NL:n läntisiä naapureita. Sopimuskumppaneiden tulisi toimia siinäkin tapauksessa, että hyökkäys olisi epäsuora eli esim. jos jokin naapurivaltio Saksan painostuksesta ryhtyisi noudattamaan NL:n turvallisuutta vaarantavaa politiikkaa, tätä olisi pidettävä epäsuorana hyökkäyksenä. Tätä oppia sovellettiin 1968 Tsekkoslovakiassa, kun siellä muutettiin suuntaa.
Marsalkka Voroshilov selitti Englannin ja Ranskan sotilasasiantuntijoille, että punalaivaston tuli saada käyttää Ahvenanmaata sekä Hankoa, Hiidenmaata, Saarenmaata, Pärnua, Haapsalua ja Latvian Liepajaa voidakseen suojella taattavia maita Saksan hyökkäyksiltä ja samalla ehkäistä malmikuljetukset Ruotsista Saksaan.
Suomelle luvattu apu oli suuri hämäys. Englanti ja Ranska eivät julistaneet sotaa Neuvostoliitolle, mikä sekin tukee sitä, että todellista apua ei ollut tarkoituskaan toimittaa. Ranska ja Englanti eivät kyenneet toimittamaan Suomelle edes sen pyytämää materiaalista apua, mihin vaikutti se, että maat valmistautuivat samanaikaisesti sotaan Saksaa vastaan. Mikä olisi voinut olla jonkin avustusretkikunnan asema ilman sodanjulistusta? Englanti ja Ranska pyrkivät estämään Suomen ja NL:n rauhanneuvottelut ja esittivät niiden sijaan, että Suomi virallisesti pyytäisi apua. Tämä sen vuoksi, että Suomen avunpyytö antaisi näille syyn tunkeutua Norjaan ja Ruotsin malmikentille. Englanti ja Ranska yrittivät huokutella Suomea taistelemaan itsensä hengiltä perusteettoman avun toivossa. Talvella 40 Saksan miehittäessä Norjan osoittautui myös, että länsiliittoutuneet olivat kyvyttömiä toimittamaan Suomelle muuta kuin rajallista materiaaliapua.
Suomelle myönteisestä yleisestä mielipiteestä huolimatta virallinen USA suhtautui varsin kyynisesti Suomen avustamiseen talvisodan kuluessa. Sodan aikana USA myi NL:lle strategisesti keskeistä sotamateriaalia 30 milj. dollarin arvosta. USA näyttää myös hyväksyneen NL:n näkemyksen, että NL:n ja Suomen välillä ei ole sotaa. Samoin USA osoitti ymmärtämystä NL:n pyrkimyksille hankkia turvavyöhykkeitä odotettavissa olevan Saksan hyökkäyksen varalta. USA oli jo vuodesta 1930 alkaen toimittanut Neuvostoliitolle uutta teknologiaa ja aloitti heti Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941 massiiviset materiaalitoimitukset. On ilmeistä, että Churchill nojasi päätöksissään vahvasti ystäväänsä Rooseveltiin, joka maaliskuussa 1941 hyväksytti kongressilla Lend-Lease-lain. Laki salli materiaalin toimittamisen mille tahansa valtiolle, jonka puolustamisen presidentti katsoi USA:n oman turvallisuuden kannalta tärkeäksi.
Ranska ymmärsi, että suursota Euroopassa käytäisiin sen maaperällä. Ranskan edun mukaista oli saada Pohjoismaat sotatantereeksi.
Talvisodan rauha 13.3.1940 ”välirauha”
Selitykseksi sille, että Stalin taipui rauhaan, on tarjottu NL:n pelkoa Suomen avuksi tulossa olevista englantilaisista ja ranskalaisista joukoista. Ranska ja Englanti olivat jo Puolan takia julistaneet sodan Saksalle ilman varsinaisia sotatoimia. Niillä ei ollut valmiuttaa sotaan sekä Saksaa että Neuvostoliittoa vastaan.
NL oli hyökkäyksellään Suomeen hankkinut jo kaiken mahdollisen kansainvälisen badwillin. Suomi oli pahoin nöyryyttänyt puna-armeijaa, mutta Suomen puolustus oli romahtamassa, mikä täytyi olla Stalinin tiedossa, joten miksi Stalin tässä vaiheessa luopui saaliistaan?
Vastaukseksi sopii Saksan väliintulo. Minkä muun syyn takia Molotov syksyllä 1940 pyysi Hitleriltä lupaa Suomen kysymyksen ratkaisemiseksi M/R-sopimuksen mukaisesti?
Suomen poliittinen johto nimitti ensimmäisenä talvisodan rauhaa välirauhaksi. Olisiko muu seikka pitänyt yllä uskoa menetettyjen alueiden saamisesta takaisin kuin Saksan liittolaisuus? Jatkosotaan lähdettiin AKS:n hengessä luomaan Suur-Suomea.
Historioitsijat ovat erimielisiä siitä sitoutuiko Suomi jo talvella 1940 Saksaan. Moskovan rauhasta huolimatta Suomessa säilyi sotatila. Valtion johdon toimenpiteet vuoden 1940 kuluessa olivat salamyhkäisiä, eikä hallitus saati eduskunta tehnyt päätöstä saksalaisten läpikulusta. Koska Saksa halusi pitää M/R sopimuksen voimassa, Saksa on saattanut edellyttää pidättyvyyttä Suomen johdolta. Useat sotahistorioitsijat ovat nähneet tarpeelliseksi korostaa, että Suomi lähti erillissotaan eikä ollut Saksan liittolainen. Olikohan asia näin?
Historia on voittajien kirjoittama ja historia perustuu vain vähäiseltä osin kirjallisiin dokumentteihin. Voittajat ovat pitäneet esillä vain Saksan sotarikoksia, joita ei voi vähätellä. Vähemmän on puhuttu liittoutuneiden rikoksista kuten atomipommien pudottaminen Japaniin ja Saksan kaupunkien barbaariset pommitukset sekä venäläisten suorittamat etniset puhdistukset.
Joka tapauksessa voidaan todeta, että Suomen säilyminen toisen maailmansodan läpi itsenäisenä ja ainoana sotaan osallistuneena NL:n naapurivaltiona, joka välttyi miehitykseltä, on suuri ihme. Onko ansio poliitikkojen vai sotilaiden, on jokaisen itse pääteltävissä.
· 7) 6.4.2010 17:30 jl:
Saksa olisi joka tapauksessa pistänyt kartat uusiksi, vaikka Suomen ja NL:n välillä olisi sovittu mitä. Eli vaikka jokin aluevaihto olisi saatu sovittua ja rauha säilynyt, niin Saksa olisi romuttanut sen reilun vuoden päästä kuitenkin. Siinä mielessä sen enempää Suomella kuin NL:llakaan ei ollut paljon tehtävissä. NL koitti parantaa asemiaan laajentamalla suojavyöhykettään länsirajoilla, mutta sen tuoma hyöty jäi melko vähäiseksi. Jälkimaineen kannalta olisi ollut parempi pysyä omalla alueella ja pyrkiä vahvistamaan suojaa sen sisältä käsin. Eri asia sitten olisiko sillä tavoin tullut voittoa NL:lle sodassa. Suomen olisi ollut parasta pelata avoimilla korteilla Moskovassa ja sanoa: "mekin tiedämme että Saksa hyökkää, emmekä halua hyökkäystä Suomen kautta". Mutta eikö Suomi halunnut sitä loppujen lopuksi, jos ihan silmiin katsotaan? Monethan ovat nykyäänkin sitä mieltä, että Saksa oli parempi, joten eikö silloin olisi ollut hyvä vaan että Suomi tukee jollain tavoin Saksan tavoitteita? Jos taas Suomi halusi oikeasti pysytellä kaikesta sivussa, niin silloin olisi ollut paikallaan lähettää Saksaan jatkuvasti vahvaa viestiä siitä että jos hyökkäätte, niin tehkää se mieluiten jotain muuta kautta kiitos.
·
8) 6.4.2010 17:39 Antti Aaltonen: "Miksi Stalin suostui tekemään rauhan maaliskuussa 1940 tilanteessa, jossa Suomen puolustus oli romahtamaisillaan?" Juhani Putkisen blogissa oli tänään hyvää pohdintaa/faktaa siitä missä tilassa puolustusvoimamme olivat 13.3 1940. KK: Kommentoin Putkisen juttua kahdella kommentilla, mutta sensuuri ei päästänyt läpi eli laitoin oman jutun aiheesta, jota voi vapaasti kommentoida.
9) 6.4.2010 17:44 Antti Aaltonen: #5 "Tietysti Jaakko Laakso ja Pentti Tiusanen vaatisivat alueluovutuksia tuplana" Hah hah repesin.
10) 6.4.2010 17:45 Vapaa äänestäjä: Talvisodan syy oli Molotov–Ribbentrop-sopimus. Siinä Neuvostoliitto ja Saksa jakoivat Euroopan. Stalin vaati baltit, Suomen jne itselleen ja sai niiden valloitukseen luvan läheiseltä liittolaiseltaan Hitleriltä. Todellinen Suomen pettäjä oli kuitenkin RKP, joka esti varustautumisen SDP:n kanssa. Neuvostoliitto oli aloittanut valtavan armeijansa keskitykset monta kuukautta ennen Talvisotaa. Keskitykset olivat valmiit neuvottelujen aikana. Ongelman muodostivat Karjalan kannaksen linnoitukset, joita oli tehty 20 vuotta. Ne Stalin itse yritti operoida pois edestä rajanmuutosvaatimuksilla. Stalinin ei edes viitsinyt käydä neuvotteluja loppuun, sillä ilmeisesti hän yritti vain petkuttaa Suomea balttien tyyliin. Ensin vähän ja sitten taas lisää ja lisää. Liekekö oppinut Hitleriltä tämän menetelmän. Stalinilla oli myös tärkeää saada sosialistisen realismin mukaiseksi sodan syy. Eli piti saada ripaus totta valheeseen. Hyvin valhe toimii edelleen, koska Stalinin sosialistinen realismi on tärkeimmällä paikalla alustajankin kirjoituksessa.
Erkko oli täysin oikeassa, kun ei suostunut Stalinin petettäväksi balttien tyyliin. Meillä ei ole tietoja Erkon tietolähteistä, mutta hänellä oli ilmeisesti ulkomaisien yhteyksien kautta tietoja Neuvostoliiton toimista ja päämääristä. Ilmeisesti myös Neuvostoliiton keskityksistä oli suomalaisien rajantakaisten vakoilutoimien kautta tietoja. Niitä oli tietysti mahdotonta täysin salata. Vakoilutoiminnasta ei ole tapana tiedottaa edes historioitsijoille. Ilmakuvauksia myös tehtiin molempien osapuolien toimesta. Erkko loi edellytykset Talvisodan torjuntavoitolle. Venäläismielisille Erkko on ollut raivon ja vihan kohde, kuten muutkin sen ajan johtomiehemme. Yleensä puhutaan länsivaltojen tulon uhan säikäyttäneen Stalinia ja pelko olikin aiheellinen. Kuitenkin unohdetaan Saksan pikaisesti toteutuvat aikeet hyökätä Norjaan. Silloin olisi tilanne Suomessa muuttunut täysin, sillä Stalin ei luottanut liittolaisen ja olisi Saksa voinut haluta turvata Ruotsin kauppansa Itämerellä. Stalin ei nähnyt nopeaa voittoa mahdolliseksi Talvisodassa mm. kelirikon takia ja jatkotilanne oli riskialtis. Siksi meillä lippu liehuu.
· 11) 6.4.2010 17:51 Vesa-Ilkka Laurio:
Esitän tässä vastauksen kysymykseesi, miksi Stalin suostui rauhaan maaliskuussa 1940, vaikka Suomen puolustus oli romahtamaisillaan. Seuraavat tiedot ovat Erkki Hautamäen kirjasta ”Suomi myrskyn silmässä”: 15.10.1939 Churchill (Englannin ja Ranskan puolesta) ja Stalin solmivat salaisen toisen maailmansodan aloitussopimuksen (Ribbentropin kirje Mannerheimille 7.3.1940; Saksa oli saanut haltuunsa ko. salaista sopimusta koskevat tiedot). Saksa suunniteltiin tuhottavaksi Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton yhteisin ponnistuksin hyökkäämällä Suomen ja Skandinavian kautta (pohjoinen rintama; tähän liittyi talvisota alkuprovokaatioineen), Ranskan, Hollannin ja Belgian suunnalta (läntinen rintama) ja yhtaikaa edellisen kanssa Puolan ja Tsekkoslovakian kautta (itäinen rintama) sekä vielä Balkanin kautta (eteläinen rintama). Toisessa maailmansodassa oli kyse siitä, että Neuvostoliitto, Ranska, Englanti ja myöhemmin myös USA päättivät tuhota Saksan lopullisesti. Suomi oli suunniteltu Neuvostoliiton suupalaksi, ja talvisota liittyi tuohon toisen maailmansodan aloittamissopimukseen (NL miehittää Suomen ja Ranska ja Englanti Norjan/Ruotsin, ja sitten yhdessä hyökätään pohjoisesta Saksaan). Sopimuksesta kertoo Ribbentropin kirje Mannerheimille 7.3.1940; Saksa oli 9.2.1940 saanut haltuunsa ko. salaista sopimusta koskevat tiedot, ei kuitenkaan itse sopimustekstiä. Saksan ja Puolan selkkaushan oli - ainakin Saksan mielestä - vain paikallinen selkkaus, ja varsinainen maailmansota oli noiden Saksaa vastaan hyökänneiden maiden yhteinen projekti. Alusta lähtien Englanti, Ranska ja Neuvostoliitto (ja myöhemmin tuli mukaan myös USA oltuaan aluksi "kulisseissa") toimivat yhdessä tavoitteenaan Saksan totaalinen tuhoaminen; toinen maailmansota oli siis näiden maiden yhteinen projekti. Kun Hitler 9.2.1940 sai vihiä tästä salaisesta sopimuksesta (hän sai haltuunsa valmiussuosituksen sen täytäntöönpanosta; suosituksen oli esittänyt Stalin Churchillille, ja Churchill allekirjoitti 8.2.1940) ja Stalinin petoksesta (petti Molotov-Ribbentropin hyökkäämättömyyssopimuksen), hän ensin vaati Stalinia lopettamaan talvisodan Suomea vastaan (etteivät noiden kolmen maan joukot valloittaisi yhdessä Suomea ja Skandinaviaa ja hyökkäisi sieltä Saksaan), mutta kun Stalin jatkoi jo lähes voittamaansa sotaa, Hitler 3.3.1940 PAKOTTI Stalinin solmimaan rauhan Suomen kanssa ja lopettamaan talvisodan, muuten Saksa olisi välittömästi liittynyt Suomen puolelle taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan. Koska Neuvostoliitto ei ollut valmis sotaan Saksaa vastaan, Stalinin oli taivuttava ja lopetettava talvisota. Suomi pelastui. Vielä huhtikuussa 1940 Stalin kolme eri kertaa (!) pyysi Hitleriltä "valtuutusta" miehittää Suomi, mutta joka kerta Hitler vastasi kieltävästi. Hitler siis pelasti Suomen ainakin neljä kertaa. Talvisodan lopetti Hitlerin ultimatum Stalinille. Seuraavassa siteeraus Erkki Hautamäen kirjasta s. 175-177: Kansion S-32 asiakirjat osoittavat kuitenkin selkeästi, että Stalinin puna-armeijan voiton ollessa talvisodassa jo käden ulottuvilla, Moskovan pakottaa rauhantekoon Hitlerin jättämä jyrkkä uhkavaatimus Stalinille 3. – 4.3.1940. Groessmannin mukaan Göring ilmoittaa lisäksi Neuvostoliiton lähettiläälle Skartsheville Saksan ilmavoimien aloittavan välittömästi taistelutoiminnan puna-armeijaa vastaan Suomen alueella, ellei Neuvostoliitto lopeta hyökkäystään. Tämä pelastaa Suomen – toistaiseksi – kuten vielä huhtikuussa 1940 Saksan johdon torjumat Neuvostoliiton kolme uutta Suomen miehitysvaatimusta. Iltapäivällä samana päivänä tavoittaa Ruotsissa toimintansa aloittanut asiamies (B) marsalkan Helsingissä. Hän on saman päivän (9.3.1940) aamuyöllä vastaanottanut saksalaisen kuriirin (todennäköisesti nytkin everstiluutnantti J. Veltjens) tuoman sinetöidyn kirjeen toimitettavaksi kiireellisesti Mannerheimille. Yritettyään turhaan saada sovitun kontaktipuhelimen kautta yhteyden Suomeen (puhelin oli kenraali Malmbergin kotipuhelin) voidakseen ilmoittaa tulostaan joutuu asiamies lentämään yksityiskoneella Ruotsista Suomeen. Luovuttaessaan kirjettä marsalkalle asiamies huomauttaa saksalaisen kuriirin korostaneen sen sisällön tärkeyttä ja nopeita toimia sen perusteella. Asiakirjat olivat Hitleriltä ja Ribbentropilta henkilökohtaisesti ja erittäin salaisia. Marsalkan saama kirje sisälsi seuraavat asiakirjat: a) Tässä kirjassa aikaisemmin mainitut Churchillin ja Stalinin allekirjoittaman sotatoimisopimuksen toimeenpano-osan Skandinaviaa koskevat osat, sivut 4 ja 5 sekä niihin liittyvän fotokarttakuvan ja siihen liittyvän lyhyen toiminnallisen selostuksen; b) Ribbentropin allekirjoittaman kirjeen, joka käännettynä kuului seuraavasti:
"Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimille"
Saksan hallitus on vastaanottanut Teidän, herra Marsalkka, maaliskuun 2. päivänä 1940 Saksan johtajalle Adolf Hitlerille lähettämänne tiedustelun: ”Mitä tarkoitti Hitlerin 9. helmikuuta 1940 päiväämä Marsalkka Mannerheimille lähettämä kirje Suomen ja Neuvostoliiton välisen sodan lopettamisesta, koska kirjeen lähettämisen jälkeen neuvostoliittolaiset ovat kohdistaneet enemmän kuin kaksinkertaisen paineen suomalaisia joukkoja vastaan?” Tämän johdosta ja kun muuttunut kansainvälinen tilanne on saattanut Saksan ja Suomen välisen politiikan toiseen valoon, ovat Saksan hallitus ja Saksan johtaja Adolf Hitler valtuuttaneet minut kertomaan Teille, herra Marsalkka Mannerheim, seuraavaa:
"Ensiksi: Oheisena seuraa valokuvakopio osasta asiakirjoja, jotka saksalaiset saivat käsiinsä 9. helmikuuta 1940 lentokonekaappauksen ansiosta. Asiakirjassa on täydellinen selvitys sen sopimuksen täytäntöönpanosta, jonka Neuvostoliiton Stalin ja Englannin Churchill Englannin ja länsiliittoutuneiden puolesta ovat tehneet Moskovassa 15. lokakuuta 1939. Sopimus on asiakirja, jonka perusteella länsivallat yhdessä Neuvostoliiton kanssa aikovat kukistaa Saksan heti kevään 1940 annettua sotatoimille mahdollisuuden. "Vaikka Suomi ei ole Saksan liittolainen, asia kuitenkin koskee myös Suomea ja koko Skandinavian niemimaata sikäli, että englantilais-neuvostoliittolainen päähyökkäyssuunta Saksaa kohti on Baltian maiden ja Skandinavian niemimaan suunnalta sen lisäksi, että saksalaiset sotavoimat sidotaan hyökkäyksellä Ranskan suunnalta lännessä sekä idässä Neuvostoliiton ja Balkanin suunnilta. Operaatioon liittyvä karttavalokuva tämän kirjeen liitteenä. "Suomelle varataan tilaisuus tutustua kaikkiin lentokonekaappauksen yhteydessä saatuihin asiakirjoihin ja karttoihin Saksassa milloin vain haluatte, herra Marsalkka. Toivomme, että tutustuisitte niihin heti.
"Toiseksi: Kun Neuvostoliitto, jonka kanssa Saksalla on voimassa oleva kymmenvuotinen hyökkäämättömyyssopimus, on kolmantena sopimuspuolena ranskalais-englantilaisessa Saksan vastaisessa salaliitossa, niin Saksa katsoo nyt myös Neuvostoliiton vihollisekseen eikä voi enää pitää voimassa niitä neuvostoliittolais-saksalaisia sopimuksia, jotka ovat tähän saakka pitäneet Saksan Neuvostoliiton politiikkaa myötäilevissä siteissä. "Kun Neuvostoliitto Saksan tietämättä on muuttanut kansainvälisen politiikkansa ja saksalais-neuvostoliittolaisen yhteistyön mitätöimisellä tehnyt itsensä syypääksi mahdollisiin tuleviin seuraamuksiin, katsoo Saksa nyt itsensä vapaaksi Neuvostoliiton kanssa tekemistään sopimuksista ja lähtee kulkemaan Saksalle turvallisempaa omaa tietään.
"Kolmanneksi: Edellä käsiteltyjen seikkojen perusteella Saksa katsoo suomalaisten vaikeudet omaksi asiakseen, ja turvatakseen Saksan pohjoispuolisen alueen ryhtyy varmistamaan sitä, että Skandinavian niemimaa ja Suomen alue pysyvät vapaina neuvostoliittolais-englantilaisista joukoista. Tämän tarkoituksen toteuttamista varten Saksan hallitus on "a) varhain aamulla 10. helmikuuta 1940 antanut Neuvostoliiton Saksan asiainhoitajan kautta Stalinille Hitlerin 9. helmikuuta 1940 allekirjoittaman kirjallisen määräyksen, että sotatoimet Suomea vastaan on lopetettava ja pyrittävä rauhaan. "Tämä asia on jo aikaisemmin ilmoitettu Teille, herra Marsalkka Mannerheim. Koska Saksan hallitus on huomannut, etteivät neuvostoliittolaiset ole ottaneet täydestä Saksan johtajan Adolf Hitlerin määräystä ja kun lisäksi Te, herra Marsalkka Mannerheim, kysyitte samaa asiaa johtaja Hitleriltä, niin "b) maaliskuun 3. päivän iltana 1940 johtaja Hitler antoi Neuvostoliiton Saksan asianhoitajalle seuraavan kirjallisen määräyksen: ”Ellei Neuvostoliitto heti, viimeistään huomispäivänä 4.3.1940, lopeta sotatoimia Suomea vastaan, niin Saksa tulee antamaan suomalaisille aseellista apua ja ajamaan Neuvostoliiton sotavoimat pois Suomen alueelta”. Tämän uhkavaatimuksen antoi Neuvostoliiton asiainhoitajalle Marsalkka Herman Göring, joka lisäksi ilmoitti samalla suullisesti, että mikäli Neuvostoliitto ei suostu vaatimukseen, ryhtyvät Saksan ilmavoimat heti toimintaan suomalaisten puolella ilman että Suomi sitä pyytäisi. Saksalle on Suomessa ilmaantunut valvottavaksi etuja, joista se tulee huolehtimaan.
"Neljänneksi: Kun muuttunut kansainvälinen tilanne osoittaa, ettei yksin Saksa vaan myös Pohjolan kansat ja niiden mukana Neuvostoliittoa vastaan urhoollisesti taistellut Suomi ovat joutumassa kansainväliseksi sotatantereeksi, niin maittemme yhteisen edun takaamiseksi Saksan hallitus on päättänyt puolustaa Skandinavian niemimaata ja Suomea sekä tulee valvomaan, ettei maatanne ainakaan toistaiseksi miehitetä enempää neuvostoliittolaisilla kuin länsivaltojenkaan sotajoukoilla. Saksan valtakunnan johtaja Adolf Hitler pyytää lisäksi ilmoittamaan Suomelle, että mikäli tarvitsette nopeaa sotilaallista materiaali- ja ilmatukiapua torjuessanne neuvostoliittolaisten ylivoimaista hyökkäystä, niin pyydettäessä Saksa tulee antamaan sitä heti ilman mitään vastavuoroisuuden periaatetta.
Berliinissä maaliskuun 7. päivänä 1940
Joachim von Ribbentrop
Saksan valtakunnan Ulkoministeri
"Liitteenä: 1) Valokuvakopio J. Stalinin ja W. Churchillin 15.10.1939 allekirjoittaman toisen maailmansodan aloitussopimusasiakirjan täytäntöönpanotavoista ja suunnitelmista sivuilta 4 ja 5; 2) Karttavalokuva Skandinavian niemimaata ja Saksaa vastaan suunnitelluista Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton sotatoimista; 3) Karttaa ja sotatoimia koskeva lyhyt toimeenpanoselitys." Huomautus (Hautamäen): Tarkasteltaessa Ribbentropin kirjettä huomataan, että hän olettaa Mannerheimin tietävän lentokonekaappauksesta. On oletettavissa, että Hitlerin kuriiri, everstiluutnantti Veltjens, on saattanut tämän tapahtuman marsalkan tietoon jo helmikuun 10. päivänä 1940 tai tieto on tullut Mannerheimin lähettämän kenraalin palattua Berliinistä joko 14. helmikuuta tai 4. maaliskuuta. Marsalkka Mannerheim kertoo myöhemmin asiamiehelleen VT:lle (Vilho Tahvanaiselle; 20. tammikuuta 1950) tästä tapahtumasta: ”… luettuani kirjeen yhä uudelleen ja uudelleen tuntui minusta kuin pommi olisi pudonnut, niin uskomattomalta kirjeessä paljastettu asia tuntui. Samalla totesin, että nyt saksalaisilta tullut tieto oli itse asiassa sama, jonka olin saanut edellisen vuoden marraskuun puolivälissä ystäviltäni Neuvostoliitosta VT:n Narvasta tuomassa kuriiripostissa. Tuolloin saamaani hieman ’hämärää’ ilmoitusta en ollut osannut silloin asettaa selkeästi kansainvälisen politiikan kuvioon soveltuvaksi.”
·
12) 6.4.2010 18:07 JLin:
Suomalaiset poliitikot eivät voineet varmuudella tietää, että siitä tulee lopulta maailmansota. Suomea kovasti vertaillaan Baltteihin, mutta sen aikaisten poliitikkojen mielessä saattoi olla enemminkin Puola. Suomi oli saksalaismielinen maa, millä ei tietenkään ole mitään tekemistä saksalaisten sodassa tekemien tihutöiden kanssa. Ehkä suomalaiset olettivat mannereuroopan menevän kahteen osaan ja Talvisodan vastarinnalla osoitettiin, että kumpaan blokkiin ei ainakaan kuuluta. Ehkäpä luotettiin saksalaisten apuun, mitä ei koskaan tullut, vai tuliko. Minkä takia Neuvostoliitto lopetti hyökkäyksen? Hurri kagaalin toimet, kusiko joku silmään? Miksi USA aseisti NL:oa samanaikaisesti kun tuomitsi sen hyökkäyksen? Miksi USA vejätti Brewstereiden toimituksia? Mikä todellinen tarkoitus oli Brittien sekaantumisella sotaan Norjan ja Ruotsin kautta, Heja Sverige! Aiheita riittää vaikka minkälaiselle variaatioille.
·
13) 6.4.2010 18:10 Vesa-Ilkka Laurio:
#11. Pieni korjaus: Siteeraus Hautamäen kirjasta on sivuilta 170-175 (ei 175-177, kuten virheellisesti naputtelin).
·
14) 6.4.2010 18:54 Vapaa äänestäjä:
7: Stalin oli varustanut itsensä täysin ylivoimaiseksi sotaan koko muuta maailma vastaan. Käsikirjoitus oli seuraava. Öljytön Hitler houkutellaan sotaan liittolaisena. Häntä tuetaan kykeneväiseksi valloittamaan Välimeren ja Atlannin rannikon. Silloin saadaan ehdottomasti Englannin ja Usankin liittolaisuus. Sen jälkeen Hitler ei voi enää mitenkään voittaa sotaa. Sitten Stalin keskitti suunnattoman ylivoimaisen höyryjyrän v. 1941 suoraan Saksaa vastaa. Kuljetusvaikeuksien takia hyökkäyspäivään mennessä Hitler ehti kuitenkin hyökätä ensin. Sota pitkittyi neljä vuotta. Todellisuudessa Hilerillä ei ollut kuitenkaan mitään mahdollisuutta voittaa Stalinia. Ei edes Neuvostoliiton kommunismin kaatuminen olisi Saksaa pelastanut, sillä länsivallat olivat liian ylivoimaisia. Miksi Talvisota. Itämeri on tehokas kuljetusreitti ja siltä on hyvät yhteydet Saksan pitkään kylkeen jne. Maihinnousun voi tehdä mihin haluaa. Sama koskee sotilaallisen heikon Ruotsin kautta vieläkin heikompaan Norjaan eli pitkälle Atlannin rannikolle eli avautuvat meriyhteydet. Stalin tiesi olevansa suunnattoman ylivoimainen. Mitään suojavyöhykkeitä ei ollut tarpeen luoda mihinkään . Ne olisivat estäneet yllätyshyökkäyksen. Puolan jako oli tärkeä, sillä siten sai suoran kosketuksen Saksaan. Sosialistiseen realismiin ihastuneet kommunistiuskoiset ja Neuvostoliitto itse ovat suomettaneet historian kirjoitusta. Neuvostoliiton heikkoutta on teeskennelty ja selitelty Saksan kanssa liittoutumista sillä. Eräs kirjoittaja Uudessa Suomessa on ansiokkaasti purkanut tätä valhepakettia. Neuvostoliitto oli jo sodan alussa äärimmäisen ylivoimainen. Talvisodassa paljastui, että Stalinin lähes täysin mekanisoitu armeija ei ollut varusteltu kunnolla Suomen talvisiin olosuhteisiin.
·
15) 6.4.2010 18:56 Jeppe:
Sota ei ollut vältettävissä enää syksyllä 1939. Sota tai miehitys olisi ollut seuraus vaikka aluetta olisi luovutettu. Stalin katsoi ettei aikaa enää ollut Puolan miehityksen jälkeen. Hän pelkäsi Saksan aloittavan hyökkäyksen jo keväällä 1940. Jartsevin ottaessa yhteyttä tilanne oli kuitenkin toinen. Siinä vaiheessa sodanuhka oli jo ilmeinen. Aikaa kuitenkin vielä oli. Silloin olisi tarvittu joustavampaa politiikkaa. Hangon tai Porkkalan vuokraus, Suomenlahden saarien luovutus, Ahvenanmaan aseistaminen suomalaisin voimin ja YYA-sopimus neukkujen kanssa.
·
16) 6.4.2010 19:28 Karl Kreuzberg:
#04. Itse voisin hyvinkin asua Viipurissa, jos asiat olisivat kehittyneet toisin.
·
17) 6.4.2010 19:34 Vapaa äänestäjä:
15: Tuollaista on sosialistinen realismi esittänyt Talvisodasta asti. Koko neuvotteluprosessi valmisteli tällaista "kestävää" selitystä. Baltit tekivät täysin esittämälläsi tavalla ja heidät petettiin. Nyt tietävät jo virolaiset erittäin varmasti, että venäläisiin ei voi luottaa lainkaan. Suomalaiset tiesivät sen jo ennen Talvisotaa, sillä Stalinin rikkoi avoimesti hyökkäämättömyyssopimusta vaatimuksillaan. Tärkeinä on ymmärtää', että Stalilla oli täysin ylivoimainen armeija varustelun ja miehistön määrän suhteen vaikka koko muuta maailmaa vastaan. Talvisotaan ei oltu kuitenkaan varustauduttu kunnolla ja se pelasti Suomen.
·
18) 6.4.2010 19:37 Kalevi Wahrman:
ASIAKIRJOJEN TODEISTUS NS. TALVISODASTA 1939-40
Nyt kun Talvisodan loppumisesta tulee 13.3.2000 kuluneeksi 60 vuotta, on syytä tuoda esiin tohtori Mauri Ryömän tutkimus Talvisodan syistä. Tutkimus on julkaistu marraskuussa 1954. Alkuperäisessä tutkimuksessa oli mukana laaja aineisto virallisten asiakirjojen kopioita, jotka joudumme jättämään pois tästä julkaistavasta liitteestä (ne olisi aivan välttämätöntä julkaista jossain toisessa yhteydessä). Kysymys Talvisodan syttymisen syistä, Suomen silloisen johdon politiikasta ja Neuvostoliiton roolista toisessa maailmansodassa on edelleenkin mitä ajankohtaisin asia. Totuus näistä asioista on kerrottava, koska vääristely jatkuu edelleenkin. Lääketieteen lisensiaatti Mauri Ryömä (1911-1958) toimi 30-luvulla Sosialidemokraattisen puolueen vasemmistosiivessä. Sodan aikana hän oli vankilassa. Rauhan tultua hän vuodesta 1944 toimi SKDL:ssä ja SKP:ssa. Ryömä oli SDP:n kansanedustajana 1936-37 ja SKDL:n kansanedustajana vuodesta 1944 lähtien kuolemaansa asti. Työkansan Sanomien päätoimittajana hän toimi vuodesta 1944 kuolemaansa asti.
Johdanto
Mikä johti siihen, että Suomi 15 syksyllä 1939 - joutui onnettoman sodan jalkoihin? Tätä kysymystä ei toistaiseksi ole läheskään riittävästi valaistu. Siitä osaltaan johtuu, että eräitä väärinkäsityksiä vieläkin saattaa esiintyä. Niiden poistaminen on sekä hyödyllistä että välttämätöntä. Toisen maailmansodan jälkeen Englannissa, Ranskassa, Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa ja muualla julkaistut diplomaattiset asiakirjat, historialliset tutkielmat ja poliittisten johtohenkilöiden muistelmateokset antavat mahdollisuuden väärinkäsitysten täydelliseen poistamiseen sekä historiallisten tosiasioiden luotettavaan selvittämiseen. Sodan syttymiseen johti ensiksikin se, että Saksan voimakas aseistaminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtiin mahdolliseksi ja että tätä aseistamista edistettiin vielä Hitlerin vallankaappauksen jälkeenkin, vaikka Hitler-Saksan hyökkäyssuunnitelmat yleisesti tunnettiin. Saksan aseistamisen rahoittajina ja Hitlerin hyökkäyssuunnitelmien avustajina toimivat varsinkin eräät Yhdysvaltain pankki- ja teollisuusmiehet, joista mainittakoon Arthur Vandenberg, Herbert Hoover, Henry Ford, veljekset John Foster ja Allen Dulles, William Bullitt, Randolph Hearst, William Kundsen ym. Näistä ensinmainittu, senaattori Vandenberg, osallistui San Franciscossa marraskuun 23 p:nä 1937 pidettyyn salaiseen neuvottelukokoukseen, jossa Hitlerin henkilökohtaisina edustajina olivat mukana von Tippelskirch ja von Killinger. Tässä kokouksessa senaattori Vandenberg lausui käsityksenään, että Yhdysvaltain ulkopolitiikan tulisi pyrkiä tukemaan Hitleriä yhteisessä taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Saksan aseistaminen ja Natsi-Saksan rahoittaminen kahden maailmansodan välisenä aikana on ensimmäinen niistä tekijöistä, jotka johtivat siihen, että uusi sota pääsi syttymään ja että Suomikin syksyllä 1939 joutui sodan jalkoihin. Sodan syttymiseen johti toiseksi se, että Englannin ja Ranskan silloiset hallituspiirit torjuivat Neuvostoliiton ehdotukset kollektiivisen (yhteis-) turvallisuusjärjestelmän pystyttämisestä, järjestelmän, jonka avulla Englanti, Ranska, Neuvostoliitto ja muut Euroopan valtiot olisivat yhteisvoimin voineet panna sulun Hitler-Saksan suunnittelemalle hyökkäyssodalle. Kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän torjuminen avasi Hitler-Saksalle tien toisen maailmansodan sytyttämiseen. Vuosina 1933-39, välittömästi Hitlerin vallankaappauksesta lähtien Neuvostoliitto työskenteli kansainvälisessä aseistariisumiskomissiossa, Kansainliitossa ja muualla hellittämättömästi yhteistoiminnan aikaansaamiseksi uuden sodan uhkaa vastaan. Englannin ja Ranskan hallituspiirit sitävastoin rohkaisivat hyökkäyksen valmistelijoita solmimalla v. 1933 Saksan ja Italian kanssa "sopimuksen yhteisymmärryksestä ja yhteistoiminnasta". Vuonna 1934 ne löivät uuden kiilan kollektiivisen turvallisuuden rintamaan edesauttamalla hyökkäämättömyyssopimuksen solmimista Saksan ja Puolan välillä. Vuosina 1935 ja 1936 länsivaltojen hallitukset antoivat Italian ja Saksan fasistihallituksille vapaat kädet hyökätä Abessiniaan ja Espanjaan. Vuoden 1938 maaliskuun alussa Englannin hallitus antoi Hitler-Saksalle luvan Itävallan miehittämiseen. Vihdoin syyskuun 29 p:nä 1938 Englannin ja Ranskan hallitusten edustajat allekirjoittivat Hitlerin ja Mussolinin kanssa surullisen kuuluisan Münchenin-sopimuksen, jolla Tshekkoslovakia luovutettiin Saksalle. Samassa yhteydessä Englannin pääministeri Chamberlain allekirjoitti Hitlerin kanssa Englannin ja Saksan välisen hyökkäämättömyysjulistuksen. Joulukuun 6 p:nä 1938 ulkoministerit Bonnet ja Ribbentrop allekirjoittivat myös Ranskan ja Saksan välisen hyökkäämättömyysjulistuksen. Kaikki edellä luetellut länsivaltojen toimenpiteet, joiden tarkoituksena oli auttaa Hitler-Saksaa hyökkäyksen valmistelussa Neuvostoliittoa vastaan ja ehkäistä kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän aikaansaaminen, helpottivat toisen maailmansodan sytyttämistä. Tämä kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän torjuminen, joka huipentui Münchenin-sopimukseen, on toinen niistä tekijöistä, jotka johtivat siihen, että uusi sota pääsi syttymään ja että Suomikin syksyllä 1939 joutui sodan jalkoihin. Sodan syttymiseen johti lopuksi kenraali Mannerheimin ja Suomen muiden taantumuksellisimpien johtomiesten turmiollinen politiikka, jonka päämääränä oli vuoden 1918 alkaen ollut aseellinen hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan ja joka sittemmin tuli palvelemaan Hitler-Saksan sodanvalmisteluja ja valloitussotaa. Englannin hallituksen toimesta julkaistut diplomaattiset asiakirjat osoittavat, että varsinkin kenraali Mannerheim ja kokoomuspuolueen eräät johtohenkilöt syyllistyivät kahden maailmansodan välisenä aika useihin valtio- ja maanpetoksellisiin tekoihin maamme rauhaa ja valtiollista itsenäisyyttä vastaan. Vuoden 1946 helmikuun 9 p:nä ranskalainen aikakauslehti "France-Illustarion" julkaisi asiakirjoja, joiden mukaan Suomen äärimmäinen oikeisto oli jo v. 1935 solminut Hitler-Saksan kanssa kiinteän liittosopimuksen: Siinä oli Saksalle myönnetty oikeus sijoittaa sodan syttyessä joukkojaan Suomen alueelle; Hitler puolestaan oli luvannut Suomelle Neuvosto-Karjalan. Maamme oikeistolaisten vallanpitäjien taukoamattoman yhteistyön taantumuksellisen Saksan kanssa todisti kokoomuspuolueen pitkäaikainen johtomies, jumaluusopin professori Paavo Virkkunen eduskunnassa vielä aselevon kynnyksellä, syyskuun 2 p:nä 1944: "Me olemme koko itsenäisyytemme ajan, kuluneen neljännesvuosisadan historian myrskyisissä oloissa, kulkeneet Saksan vanavedessä." Maamme hallitsevien oikeistopiirien liittoutuminen Hitler-Saksan kanssa ja asennoituminen kollektiivisen turvallisuuden pyrkimystä vastaan sai kansainvälistä kantavuutta varsinkin vuonna 1939 ja antoi lopuksi sysäyksen ns. talvisodan syttymiseen.
Toisen maailmansodan aatto 1939
Vaikka lännen vallanpitäjät olivat vuosina 1933-38 kerta kerran jälkeen torjuneet Neuvostoliiton ehdotukset yhteisen turvallisuusjärjestelmän pystyttämiseksi Saksan valmisteleman hyökkäyksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä suorastaan yllyttäneet Saksaa hyökkäyssodan aloittamiseen, niin Neuvostoliitto jatkoi vielä v. 1939 ponnistuksia yhteistoiminnan aikaansaamiseksi Saksan hyökkäystä vastaan. Keskeisimpien kysymysten joukkoon tuli tässä vaiheessa kuulumaan seuraavaa: Jätetäänkö Hitler-Saksalle avoin tie hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan Baltian-maiden ja Suomen kautta; - vai hyväksytäänkö Neuvostoliiton ehdotukset tämän avoimen hyökkäystien sulkemisesta. Edellinen vaihtoehto tarkoitti sodan sytyttämistä, mainittujen pienten maiden työntämistä sodan jalkoihin ja niiden valtiollisen riippumattomuuden tuhoamista. Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoitti Euroopan rauhan turvaamista, Suomen ja Baltian-maiden pelastamista sodan koettelemuksilta sekä niiden valtiollisen riippumattomuuden vahvistamista. Maamme silloinen puolustusministeri (1937-1940) Juho Niukkanen tunnustaan eräitä olennaisia tosiasioita muistelmissaan: "Neuvostolähetystön virkailija Jartsevin vv. 1938-39 täällä käymät tukikohta- ja avunantosopimusneuvottelut, Neuvostoliiton erikoisvaltuutetun Steinin v. 1939 käymät samansisältöiset neuvottelut samoin kuin hänen ja Neuvostoliiton Helsingin-lähettilään Derevjanskin Neuvostoliiton lähetystössä pidetyillä ns. "kaveriaamiaisilla" keväällä 1939 minulle ja ministeri Hannulalle esittämät perustelut Neuvostoliiton tukikohtaehdotuksille osoittivat Neuvostoliiton edellyttävän, että juuri Saksa valmisteli hyökkäystä Neuvostoliiton kimppuun. Käsitystä, että Saksa varustautui hyökkäystä varten myös Venäjälle, olivat omansa vahvistamaan tiedot Saksan armeijan valtavasta motorisoinnista, Hitlerin ja Saksan muiden johtajien pitämät, Neuvostoliittoon kohdistetut ja tulikiven katkua suitsevat puheet samoin kuin Saksan taholta tehdyt yritykset päästä liittoon Englannin kanssa ja saada vapaat kädet toiminnalle itää vastaan." Oli päivän selvää, että Hitler valmisteli hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan ja otti näissä valmisteluissa huomioon myös Suomen, joka lähes koko itsenäisyysaikansa oli kulkenut Saksan vanavedessä. Sekä Englanti ja Ranska että myöskin Baltian-maat ja Suomi joutuivat määrittelemään kantansa mainittuihin kahteen vaihtoehtoon. Kaikkien näiden maiden hallitsevat oikeistopiirit asettuivat edellisen, Saksan hyökkäystä ja sodan sytyttämistä suosivan vaihtoehdon kannalle. Ne torjuivat Neuvostoliiton ehdotukset yhteistoiminnasta Saksan hyökkäystä vastaan.
Göringin "välimies" Wenner-Gren ja hänen tehtävänsä
Saksan salaisena asiamiehenä niissä hyökkäyksen valmisteluissa, joista ent. puolustusministeri Niukkanen mainitsee muistelmissaan, työskenteli tunnettu ruotsalais-amerikkalainen teollisuusmies tri Axel Wenner-Gren, "Herman Göringin välimies (mediator) venäläissuomalaisen sodan aikana". Tri Wenner-Grenin tehtäviin kuului käydä Saksan puolesta neuvotteluja Englannin hallituksen kanssa ja ns. "pohjoismaisen yhteistyön" avulla yllyttää Suomea myötäilemään Saksan hyökkäyspolitiikkaa. Kesäkuun 5 pnä 1939 Wenner-Gren toimitti Englannin pääministeri Chamberlainille yhteistoimintaa koskevan muistion, jonka hän toukokuun 25 pnä oli saanut Hitlerin lähimmältä mieheltä, pääsotarikollinen Hermann Göringiltä. Kesäkuun 6 pnä Chamberlain vastaanotti Wenner-Grenin, jolla oli Ruotsin kruununprinssin suosituskirje, ja neuvotteli tämän kanssa Saksan ja Englannin yhteisymmärryksen edellytyksistä. Kesäkuun 7 pnä pääministeri Chamberlain julisti Englannin parlamentin alahuoneessa, että oli mahdotonta tyrkyttää takuita valtioille, jotka eivät sitä halunneet, mikä merkitsi julkista kehoitusta Baltian-maille ja Suomelle kieltäytyä yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa Saksan hyökkäyksen uhkaa vastaan. Kesäkuun 18 pnä 1939 Englannin kotijoukkojen ylipäällikkö kenraali Walter Kirke saapui silloisen ulko- ja vt. puolustusministeri Eljas Erkon kutsumana Suomeen viiden päivän vierailulle. Vierailunsa aikana kenraali Kirke suoritti "tarkastusmatkan Viipurin alueelle" ja neuvotteli kenraali Mannerheimin kanssa Neuvostoliiton ehdotuksista, jotka tarkoittivat yhteistyötä Saksan hyökkäyssuunnitelmia vastaan. Näissä neuvotteluissa Mannerheim lausui käsityksenään, että jos Neuvostoliiton ehdotukset hyväksyttäisiin, niin se tulisi vaatimaan sananvaltaa Suomen puolustussuunnitelmien laatimisessa, mitä "Suomi tietenkään ei voisi sietää". Ministeri Erkon tarjoamilla juhlapäivällisillä pitämässään puheessa kenraali Kirke viittasi Neuvostoliiton ehdotuksiin ja antoi tunnustuksensa Suomen vallanpitäjien asenteelle.
Kenraali Halderin vierailu Suomessa
Kesäkuun 29 pnä 1939 Hitler-Saksan yleisesikunnan päällikkö kenraali Halder, joka oli muutamaa päivää aikaisemmin "tarkastanut" myös Baltian-maat, vuorostaan saapui ulko- ja vt. puolustusministeri Erkon vieraaksi ja vastaanotti pääministeri Cajanderilta Suomen Valkoisen Ruusun suurristin. Saman päivän iltana ministeri Erkko tarjosi valtioneuvoston juhlahuoneistossa päivälliset saksalaisen vieraan kunniaksi ja lausui tälle pitämässään puheessa: "Saksan kunniakkaan armeijan edustajana, armeijan, jonka erinomaisia ominaisuuksia ihailemme, lausun teidät, herra kenraali, sydämellisesti tervetulleeksi. Muistelemme niitä suuria palveluksia, joita Saksa meille vaikeimpina kohtalon hetkinämme teki. Näiden palvelusten merkitys on saanut parhaimman ilmauksensa siten, että suurin osa korkeimmista saapuvillaolevista upseereistamme on saanut sotilaallisen kasvatuksensa Saksan armeijassa." "Myöskin kuluneiden vaikeiden vuosien jälkeen Saksan puolustusvoimat ovat osoittaneet meitä kohtaan erinomaista suopeutta, jolle me olemme panneet suuren arvon." "...Euroopan tilanne ei millään tavalla ole vakautunut. Tulevaisuus on hämärän peitossa ja monessa valtiossa vallitsee levoton ja hermostunut mieliala tulevaisuuteen nähden. Mitä Suomeen tulee, tahdon vain vakuuttaa Teille, että me täällä levottomista huhuista huolimatta suhtaudumme tulevaisuuteen päättäväisin ja rauhallisin mielin. Näihin sanoihin vastasi kenraali Halder: "...Suomen... armeijaan meitä saksalaisia sotilaita yhdistävät toveruuden ja perinteiden siteet. Tämän toveruuden syventäminen ja näiden perinteiden vaaliminen on näiden päivien oleellinen tehtävä, päivien, jotka saan viettää suomalaisten toverien seurassa." "Te, Herra Ministeri, olette viitannut tulevaisuutta verhoavaan hämärään. Sellaisessa hämärässä on omakohtainen selvyys ja luja tahto sekä päättäväisyys ainoa valo, joka ohjaa oikeaan. "...emme vain me saksalaiset sotilaat, mutta myöskin koko Saksan kansan suhtautuu tämän kannan omaksumiseen mitä myötämielisimmin..." "...huomattavia sotilaallisia ominaisuuksia omaava puolustusystävällinen kansa ja määrätietoinen johto luovat sen aseen, jota hallitus selväpiirteisen tahtonsa toteuttamiseksi tarvitsee. Ymmärrän sen vuoksi, että Suomi nojaten tähän lujaan tahtoon sekä suureen puolustusvalmiuteen katsoo yhtä rauhallisesti tulevaisuuten kuin Saksan kansakin. Hitleriläinen kenraali W. Erfurth selittää muistelmateoksessaan hirtehishumoristisesti, että Halderin vierailun tarkoituksena oli ainoastaan vaalia "ensimmäisen maailmansodan aikana syntynyttä suomalais-saksalaista aseveljeyttä (vapaaehtoinen suomalainen jääkäripataljoona Saksassa ja Saksan apu Suomelle "kansalaissodan" aikana 1918)" Kesäkuun 30 pnä kenraali Halder matkusti Karjalan kannakselle tarkastamaan linnoituslaitteita ja seuraamaan tykistöammuntoja, ja seuraavana aamuna matka jatkui Kemiin ja Rovaniemelle.
Hallitus kieltäytyy yhteistyöstä Saksan hyökkäystä vastaan
Heinäkuun 14 pnä 1939 Englannin ulkoministeri Halifax vastaanotti Suomen lähettiläs Gripenbergin ja viittasi pääministeri Chamberlainin parlamentin alahuoneessa 10.7.1939 esittämään uuteen lausuntoon, jonka mukaan Englanti halusi säilyttää Baltianmaiden ja Suomen "puolueettomuuden". Tämäkin lausunto tarkoitti sitä, että Gripenberg luovutti Halifaxille muistion, jossa Suomen hallitus ilmoitti kieltäytyvänsä yhteistyöstä Saksan hyökkäystä vastaan ja tulevansa kohtelemaan "hyökkääjänä" jokaista valtiota, joka pyrkisi antamaan apua Saksan hyökkäyksen torjumisessa. Elokuun 11-12 pnä 1939 toimeenpantiin Karjalan kannaksella kenraali Mannerheimin johdolla suuret taisteluharjoitukset. Niiden yhteydessä puolustusministeri Niukkanen otti Ruotsin puolustusministeri Sköldin kanssa puheeksi Ruotsin osallistumisen "mahdolliseen Venäjän ja Suomen väliseen sotaan." Tri C.O. Frietsch huomauttaa edellä mainittujen tapahtumien johdosta hienon ironisesti: "Voi olla, etteivät venäläiset oikein käsittäneet senkaltaisia seikkoja kuin linnoitustöitä Karjalan kannaksella, ulkomaalaisten upseerien vierailuja Leningradin melkein mielenosoituksellisessa läheisyydessä, taisteluharjoituksia jne. täysipainoisiksi ilmaisuiksi Suomen rauhantahdosta. Suomen hallitsevat oikeistopiirit omaksuivat vuoden 1939 neuvottelujen tässä vaiheessa lännen vallanpitäjien ja Wenner-Grenin kaltaisten "välimiesten" toivoman torjuvan kannan Neuvostoliiton ehdotuksiin, joiden jopa Englannin nykyinen vanhoillinen pääministeri Winston Churchill silloin tunnusti vastaavan kaikkien rauhantahtoisten valtioiden elinetuja. Siten mainitut oikeistopiirit myötäilivät Hitler-Saksan hyökkäyksen valmisteluja ja uuden sodan sytyttämistä.
Neuvostoliiton ja Suomen neuvottelut
Vuoden 1939 syksyyn mennessä sekä Englannin ja Ranskan että Baltian-maiden ja Suomen hallitsevat oikeistopiirit olivat antaneet selvästi ymmärtää, että niiden tarkoituksena oli auttaa Hitler-Saksaa sodan aloittamisessa ja hyökkäyksessä Neuvostoliittoa vastaan Baltian-maiden ja Suomen kautta. Tällaisella menettelyllään mainitut oikeistopiirit asettivat Neuvostoliiton ratkaistavaksi kysymyksen: Mitä oli näissä olosuhteissa tehtävät Neuvostoliiton puolustamiseksi Hitler-Saksan hyökkäystä vastaan, hitleriläisen raakalaisvallan nujertamiseksi ja sodan lopettamiseksi mahdollisimman nopeasti sekä Euroopan kansojen pelastamiseksi hitlerismin ikeestä. Ratkaistessaan tätä kysymystä Neuvostoliitto näki välttämättömäksi ensiksikin suostua Saksan ehdotukseen hyökkäämättömyyssopimuksen solmimisesta. Tämä sopimus, joka allekirjoitettiin elokuun 23 pnä 1939, antoi Neuvostoliitolle vielä 22 kuukauden ajan varustautua edellä mainittujen tehtävien menestykselliseen suorittamiseen. Toiseksi Neuvostoliitto syyskuun loppupuolella 1939 heikensi Saksan hyökkäysasemia pelastamalla Puolan itäisen osan saksalaiselta miehitykseltä: ottamalla haltuunsa Länsi-Ukrainan ja läntisen Valko-Venäjän sekä ryhtymällä rakentamaan puolustuslinjaa näiden alueiden länsirajalle. Kolmanneksi Neuvostoliitto muutamia päiviä tämän jälkeen edelleen heikensi Saksan hyökkäysasemia solmimalla Baltian-maiden kanssa sopimukset keskinäisestä avunannosta. Neljänneksi Neuvostoliitto ryhtyi toimenpiteisiin sulkeakseen sen avoimen hyökkäysreitin, jonka Suomen alueet tarjosivat Saksan hyökkäykselle varsinkin Leningradin väestö- ja teollisuuskeskusta vastaan. Tässä tarkoituksessa Neuvostoliitto lokakuun 5 pnä 1939 ehdotti Suomen hallitukselle neuvotteluja tällaisista toimenpiteistä. Englannin pääministeri Churchill tunnusti Neuvostoliiton ehdotuksen oikeutuksen toteamalla Baltian-maiden kanssa syksyllä solmittujen sopimusten johdosta: "Siten Neuvostoliiton sotavoimat olivat nopeasti pystyttäneet esteen Saksan mahdollisille pyrkimyksille sekä Leningradiin etelästä johtavalla tiellä että toisella puolella Suomenlahtea. Ainoastaan tie Suomen kautta jäi avoimeksi." Mutta juuri tätä Suomen kautta kulkevaa reittiä pidettiinkin edullisimpana. Englantilainen "Times"-lehti totesi jo 17.4.1919: "Jos katsomme karttaa, havaitsemme, että Pietarin pääsee parhaiten Baltiasta ja että lyhin ja vaivattomin tie kulkee Suomen kautta, jonka rajat ovat vain kolmenkymmenen mailin päässä Venäjän pääkaupungista. Suomi on Pietarin ja Pietari Moskovan avain."
Erkko ja Tanner "neuvottelevat"
Millä tavoin maamme silloinen hallitus, jonka vaikutusvaltaisimpia jäseniä olivat ulkoministeri Erkko ja valtiovarainministeri Tanner, suhtautui Neuvostoliiton lokakuun 5 pnä tekemään ehdotukseen, joka kohdistui Suomen alueen kautta tulevaa Hitler-Saksan hyökkäyksen uhkaa vastaan? Käytettävissä olevat diplomaattiset asiakirjat, itse tapahtumain kulusta puhumattakaan, tekevät oikeutta Neuvostoliiton tiedonantotoimiston v. 1948 julkaisemalle yhteenvedolle. "Neuvostoliiton hallitus tiesi hyvin, että Suomen johtavien piirien fasistiset ainekset, jotka olivat kiinteässä yhteydessä hitleriläisiin ja joilla oli suuri vaikutusvalta Suomen armeijassa, pyrkivät kaappaamaan Leningradin. Sitä seikkaa, että Hitlerin armeijan yleisesikunnan päällikkö Halder kävi jo kesällä vuonna 1939 Suomessa antamassa ohjeita Suomen armeijan korkeimmille johtajille, ei voitu pitää sattumana. Oli vaikea epäillä, etteivätkö Suomen johtavat piirit olleet liitossa hitleriläisten kanssa, etteivätkö he aikoneet tehdä Suomesta hyökkäystukikohtaa Hitler-Saksan hyökkäykselle Neuvostoliiton kimppuun." "...kaikki Neuvostoliiton yritykset päästä yhteisymmärrykseen Suomen hallituksen kanssa molempien maiden välisten suhteiden parantamiseksi olivat tuloksettomia." "Suomen hallitus hylkäsi toisen toisensa jälkeen kaikki Neuvostoliiton ehdotukset, joiden tarkoituksena oli taata Neuvostoliiton ja samalla Leningradin turvallisuus, siitä huolimatta, että Neuvostoliitto oli valmis tyydyttämään Suomen oikeutetut vaatimukset." "Näillä ja muilla samantapaisilla vihamielisillä teoilla ja provokatioilla Neuvostoliiton-Suomen rajalla Suomi pani alulle sodan Neuvostoliittoa vastaan." Vaikka Yhdysvalloissa julkaistu asiakirjakokoelma Saksan ulkopolitiikasta on kokoonpantu tarkoituksella antaa Neuvostoliiton pyrkimyksistä harhaanjohtava ja epäedullinen kuva, niin sekään ei voi olla todistamatta, että maamme vallanpitäjien suhtautuminen Neuvostoliiton ehdottamiin neuvotteluihin palveli ensi sijassa Hitler-Saksan hyökkäyspolitiikan etuja. Tällainen suhtautuminen ei voinut olla johtamatta neuvottelujen katkeamiseen ja sodan puhkeamiseen. Kun Neuvostoliiton ehdotus oli jätetty Suomen lähettiläälle Moskovassa lokakuun 5 päivän iltana, niin jo seuraavana päivänä Saksan täkäläinen lähettiläs Wipert von Blücher saattoi "erittäin kiireellisessä" sähkeessä tiedottaa Saksan ulkoministeriölle seuraavaa: "Ulkoministeri ilmoitti minulle erittäin luottamuksellisesti, että Molotov oli eilen sanonut Suomen ministerille Moskovassa, että, ottaen huomioon sodan johdosta syntyneen tilanteen, Venäjän hallitus haluaisi vaihtaa mielipiteitä poliittisista kysymyksistä Suomen hallituksen kanssa. Venäjän hallitus toivoo, että ulkoministeri tai joku muu Suomen hallituksen täysivaltainen edustaja saapuisi Moskovaan mahdollisimman pian." "Ulkoministeri korosti, että jos Venäjä miehittäisi Ahvenanmaan tai jonkun tärkeän suomalaisen tukikohdan (harbor) [anlegeplatz], Baltian strateginen tilanne muuttuisi perusteellisesti Saksan vahingoksi. Hän vihjaisi hienovaraisesti haluavansa tietää, tulisiko Suomi saamaan mitään tukea Saksalta Venäjän esittäessä kohtuuttomia vaatimuksia..." Tästä sähkeestä käy ilmi, että ministeri Erkko, joka julkisuudessa esiintyi "ehdottoman puolueettomuuden" kannattajana, aloitti neuvottelut Saksan hyökkäyksen torjumiseksi vihjaisemalla "erittäin luottamuksellisesti" ja "hienovaraisesti" Saksan lähettiläälle, että Saksan tulisi pyrkiä ehkäisemään sen hyökkäysvalmistelujen torjumista tarkoittavat toimenpiteet. Silloinen puolustusministeri Niukkanen selostaa maamme vallanpitäjien neuvottelutapojen toista puolta: "Yleisesikunnassa ja valtioneuvoston ulkoasiainvaliokunnassa katsottiinkin tilanne sellaiseksi, että oli ryhdyttävä varmistustoimenpiteisiin... Niinpä pantiinkin 6.10.1939 aikaisemmin selostettu aluejärjestelmän mukainen liikekannallepanokoneisto käyntiin. Rauhanajan armeijan - joka oli vahvistettu jo siten, että 21.8. kotiutetut asevelvolliset oli 15.9. kutsuttu takaisin palvelukseen... - käskettiin siirtyä sodan ajan kokoonpanoon ja lähetettiin Kannakselle... Käkisalmen, Salmin, Lieksan ja Joensuun sotilaspiirien joukot kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Näillä käskyillä kokoontui neljässä vuorokaudessa n. 50.000 miestä." "Samana päivänä lähtikin Turun, Keski-Suomen ja Karjalan sotilasläänien reserviläisille henkilökohtainen käsky, jossa heidät kutsuttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Muutaman vuorokauden kuluessa olivat siten kokoontuneet ensimmäiset varsinaiset liikekannalepannut reserviläisdivisioonat, yksi Länsi- ja toinen Itä-Kannakselle sekä kolmas Laatokan pohjoispuolelle. Aluejärjestelmän mukainen liikekannallepanokoneisto oli toiminut nopeasti, äänettömästi ja täsmällisesti." Maamme vallanpitäjien harrastama ns. voimapolitiikka palveli Hitlerin hyökkäyssuunnitelmia ja teki mahdottomaksi ystävällisen yhteistyön Neuvostoliiton kanssa hyökkäyksen uhkaa vastaan.
Diplomaattista toimintaa
Edellä mainittujen "hienovaraisten vihjausten" ja "varmistustoimenpiteiden" jälkeen hallitus lokakuun 9 päivän iltana lähetti valtioneuvos J.K. Paasikiven Moskovaan ottamaan selvää Neuvostoliiton ehdotuksista, mutta varustamatta häntä kuitenkaan asianmukaisilla neuvotteluvaltuuksille. Samalla lokakuun 9 päivälle on päivätty Saksan ulkoministeriön valtiosihteerin, vapaaherra Ernst von Weizsächerin allekirjoittama muistio, jonka mukaan: "Ruotsin ministeri kävi tänään luonani kertoen minulle, että Baltian alueella syntyisi erittäin vakava tilanne, jos Venäjä esittäisi Suomelle vaatimuksia... Ministeri halusi saattaa edellä sanotun tietooni ottaen huomioon Ruotsin ja Suomen väliset suhteet. Ei tulisi unohtaa, että Suomessa päinvastoin kuin Virossa ja Latviassa pitivät valtaa vahvat ja pontevat (vigorous) voimat... Seuraavan, lokakuun 10 päivän iltana von Blücher lähetti Saksan ulkoministeriölle Helsingistä mm. seuraavat kaksi "erittäin kiireellistä" tiedonantoa: "Ulkoministeri jätti minulle seuraavalla tavalla muotoillun kysymyksen: 'Pidättyykö Saksa häiritsemästä Ruotsia, jos Ruotsi tulisi Suomen avuksi sotilaallisesti?'..." Varsin valaisevat on Saksan ulkoministeriön neuvosmies Walther Hewel'n laatima muistio "ruotsalaisen tutkimusmatkailija Sven Hedinin vierailusta Führerin luona lokakuun 16 pnä 1939". Hedin, joka kuului Hitlerin henkilökohtaisiin ystäviin, työskenteli toisen maailmansodan aikana Saksan tiedustelulaitoksen hyväksi. Muistio kertoo: Sven Hedinin arveli, että Ruotsi joutuisi pian auttamaan Suomea, ja pelkäsi, että Ruotsi täten joutuisi vastakkain Saksan kanssa... Sven Hedinin kysyessä, eikö Führer voisi auttaa Ruotsia, tämä sanoi, että hän ei hyökkäisi Ruotsin selkään..." "Hyvästellessään Hedin kysyi vielä kerran, mitä Saksalla oli sanottavana Ruotsille, jos tämä joutuisi vaikeuksiin Suomen takia: 'Antaako Saksa Ruotsille siunauksensa tässä taistelussa?' Führer vastasi: 'Me emme hyökkää Ruotsin selkään'." Lokakuun 18 pnä 1939 alkoi Tukholmassa Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtionpäämiesten ja ulkoministerien yhteinen konferenssi. Konferenssin kulissientakaisiin järjestäjiin kuului aikaisemmin mainittu Göringin "välimies" Axel Wenner-Gren. Sven Hedin ehätti parahiksi Tukholmaan saattaakseen tietoon, että Hitler ei aio "hyökätä Ruotsin selkään", jos se "joutuu auttamaan Suomea". Englantilainen oikeistolehti "Daily Mail" oli edellisenä päivänä (17.10.1939) antanut konferenssille evästyksensä: "Jos presidentti Kallio voi saada muodolliset takeet sotilaallisesta, moraalisesta ja rahallisesta avusta, Suomi tulee pitämään hyvin puolensa." Tukholman konferenssi ei ylenkatsonut englantilaista evästystä eikä tuottanut pettymystä Hitlerin ja Göringin "välimiehille". Erkko ja Tanner "pitivät puolensa" Neuvostoliiton ja Suomen välisissä neuvotteluissa niin hyvin, että sota alkoi marraskuun 30 pnä ja päättyi Moskovan rauhaan maaliskuun 12 pnä 1940. Maamme hallitsevat oikeistopiirit, joiden torjuva suhtautuminen Neuvostoliiton ehdotuksiin syksyllä 1939 palveli Hitler-Saksan hyökkäyspolitiikan etuja, perustelivat tätä suhtautumistaan väittämällä puolustavansa Suomen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Tämä merkitsi väitettä, että Neuvostoliiton ehdotukset muka kohdistuivat maamme itsenäisyyttä ja riippumattomuutta vastaan. Tällaiset väitteet ovat jyrkässä ristiriidassa totuuden kanssa. Neuvostoliiton toimenpiteet tarkoittivat Hitler-Saksan hyökkäyksen torjumista, hitlerismin murskaamista ja Suomen kuten muidenkin Euroopan maiden itsenäisyyden pelastamista. Johdonmukainen suomalainen isänmaanystävä ei voi olla hyväksymättä Neuvostoliiton toimenpiteitä hitlerismin murskaamiseksi. Hitler-Saksan hyökkäyssuunnitelmat sitävastoin tähtäsivät Suomen kuten muidenkin Euroopan maiden itsenäisyyden ja riippumattomuuden hävittämiseen, näiden maiden muodostamiseen Saksan alusmaiksi. Avustaessaan Hitlerin hyökkäyspolitiikkaa Suomen taantumukselliset vallanpitäjät avustivat pyrkimystä maamme riippumattomuuden hävittämiseen. Näiden vallanpitäjien menettely, joka johti sotaan Neuvostoliittoa vastaan, ansaitsee siis ankaran tuomion.
Ns. talvisota 1939-1940
Edellä selostetut tosiasiat kumoavat tarinan, että Mannerheimin ja Tannerin johtamat piirit olisivat ns. talvisodassa taistelleet Hitler-Saksan valtapyrkimyksiä vastaan, Suomen itsenäisyyden ja riippumattomuuden puolesta. Todellisuudessa mainitut piirit taistelivat Hitlerin valtapyrkimysten puolesta, maamme itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamista vastaan. Asiakirja-aineisto vahvistaa nämä toteamukset. Lähettiläs von Blücherin raporteissa Saksan ulkoministeriölle sodan syttymisen jälkeen toistuu lakkaamatta valitus, että Neuvostoliitto vaarantaa Saksan tärkeitä etuja, etenkin kuparin, molybdenin ja nikkelin saantia Suomesta. Joulukuun 7 pnä 1939 von Blücher osoittaa valituksensa henkilökohtaisesti vapaaherra von Weizsäckerille ja selittää seikkaperäisesti, mitä Neuvostoliiton toimenpiteet merkitsivät Saksan sodankäynnin kannalta: "...meille merkitsee sitä, että Suomi lakkaa olemasta eräiden sellaisten raaka-aineiden hankkija, jotka ovat sotaa varten erittäin tärkeitä - kupari, molybdeni sekä myöhemmin mahdollisesti nikkeli ja rauta - ja myöskin eläinkunnasta saatavat elintarvikkeet, varsinkin Pohjoisen Jäämeren kala..." "Yhteenvetona haluaisin sanoa, että Venäjä, jolla ei ole mitään menetettävänä Suomessa tai muualla Pohjolassa, suorittaa nykyisen linjansa kustannukset Saksan taskusta. Venäjän toimenpide tulee Saksalle maksamaan.
1. Laivaliikenteen halvaantuminen Suomen kanssa;
2. Kaupankäynnin pysähtyminen Suomen kanssa;
3. Koko saksalaisen asutuksen evakuoimisen ja niiden saavutusten poisheittäminen, jotka saksalaiset ovat luoneet vuosikymmenien työllä;
4. Vaaran, että koko Itämeren kauppa halvaantuu..."
Mussolinin ulkoministerin, kreivi Cianon päiväkirja sisältää seuraavan merkinnän joulukuun 8 päivältä 1939:
"Vastaanotan Suomen ministerin, joka kiittää minua maalleen annetusta moraalisesta avusta sekä pyytää aseita ja mahdollisesti spesialisteja. Meidän taholtamme ei ole mitään aseiden lähettämistä vastaan; muutamia lentokoneita on jo lähetetty. Tämä on kuitenkin mahdollista ainoastaan niin kauan kuin Saksa sallii kuljetuksen. Mutta kuinka kauan Saksa tulee vielä suostumaan? Ministeri vastaa, että se puoli asiasta on järjestyksessä, ja uskoo minulle, että Saksa itsekin on toimittanut aseita Suomelle, luovuttaen tälle määrättyjä varastoja, varsinkin puolalaisesta sotasaaliista." Fasistisen Italian yhteistyö Suomen hallitsevien oikeistopiirien kanssa todistetaan edelleen saman päiväkirjan merkinnöissä tammikuun 2 ja 15 päiviltä 1940: "Suostutan Ducen sallimaan vapaaehtoisten lähettämisen Suomeen, missä tarvitaan taistelulentäjiä ja tykistömiehiä. Huomenna sovin asiasta Suomen ministerin kanssa." "Asetan ulkoministeriöön erityisen toimiston Suomea varten. Tämän toimiston tehtävänä on yhdensuuntaistaa kaikki poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset ponnistuksemme tämän Baltian kansakunnan hyväksi. Uskon sen kapteeni Bechille." Ulkoministeri Tannerin tamperelainen äänenkannattaja "Kansan Lehti" esitti pääkirjoituksessaan 24.1.40 kiitoksensa Italian fasistihallitukselle: "Neuvostoliiton bolshevistinen propaganda on Suomen tapahtumien yhteydessä viime viikkoina suunnannut rumputulensa... viimeksi myös Italiaan, koska Mussolini on näyttänyt omaksuvan päättävän kannan kommunismia vastaan... Italian johdonmukainen pysyminen vanhassa kommunisminvastaisessa asenteessaan ärsyttää tietenkin Kremlin itsevaltiasta... Suomi on Pohjolan lukkona neuvostovaltaa vastaan, Italian johtama valtaryhmitys kaakon vartijana, länsivaltojen ja Turkin liitto salmien sekä Etu-Aasian suojana, Japani vartioimassa kaukoitää. Nämä ns. vapaan maailman silloiset ääripiirteet osoittavat havainnollisesti, millaisten etujen puolesta maamme vallanpitäjät kävivät talvisotaansa. Amerikkalaisen senaattori Vandenbergin joulukuun 8 pnä 1939 esittämä vaatimus, että Yhdysvaltain olisi katkaistava diplomaattiset suhteensa Neuvostoliittoon, osoitti hänen johdonmukaisesti noudattavan aikaisemmin mainitussa neuvottelukokouksessa 23.11.37 edustamaansa hitleriläistä linjaa. Valtioneuvoston istuntojen pöytäkirjoista ja muista lähteistä käy ilmi, että maamme useat oikeistojohtajat suhtautuivat talvella 1940 myötämielisesti pyrkimyksiin, jotka tähtäsivät Hitler-Saksan ja länsivaltojen sotatoimien yhdistämiseen Neuvostoliittoa vastaan. Näiden pyrkimysten menestyminen olisi epäilemättä aiheuttanut Suomen täydellisen raunioitumisen ja todennäköisesti pitkittänyt toista maailmansotaa jopa vuosilla. Ruotsin silloinen ulkoministeri Günther kertoo muistiinpanoissaan keskustelustaan Pariisista saapuneen Ruotsin pääkonsuli Nordlingin kanssa maaliskuun 2 pnä 1940: "Nordling ilmoitti, että Ranskan hallitus nyt olisi valmis lähettämään joukkoja Suomeen, ensi kädessä 50.000 miestä, jotka lähetettäisiin Narvikin kautta. Näiden joukkojen lähettäminen sisältyisi yleiseen hyökkäyssuunnitelmaan Neuvostoliittoa vastaan, suunnitelmaan, joka maaliskuun 15 päivästä alkaen pannaan käyntiin Bakua vastaan ja jo sitä ennen Suomen kautta." Tämän "yleisen hyökkäyssuunnitelman" pohjoisen osan toteuttamista varten Englannin ja Ranskan taantumusaineksilla oli Helsingissä "erikoislähettiläinään" kenraali Ling ja eversti Ganeval, jotka ylläpitivät kosketusta Mannerheimiin, Rytiin ja Tanneriin. Neuvostoarmeijan läpimurto Kannaksella ja sitä seurannut rauhansopimus tekivät tämän mielettömän suunnitelman toteuttamisen mahdottomaksi.
Hitlerin "ensimmäinen kierros"
Neuvostohallituksen kaukonäköinen politiikka esti Saksaa tällä kertaa toimeenpanemasta avointa sotilaallista interventiota Suomeen, kuten oli tapahtunut v. 1918. Hitler ja kumppanit olivat kuitenkin täysin selvillä siitä, että Suomen taantumus taisteli talvisodassa heidän etujensa puolesta. Edellä on jo ollut puhetta Hitler-Saksan myötävaikutuksesta Suomen sotaan Neuvostoliittoa vastaan vuosina 1939-1940. Ei ole yllättävää, että kreivi von der Goltz, joka v. 1918 johti Saksan interventiojoukkoja Suomessa, syksyllä 1939 kiiruhti vakuuttamaan Mannerheimille solidaarisuuttaan. Hitlerin ulkoministeri Ribbentrop kertoo muistelmissaan: "Tässä selkkauksessa monien saksalaisten, Hitler mukaanluettuna, myötätunto on suomalaisten puolella. Tämä oli inhimillisesti ymmärrettävää, ja muistaen ensimmäisen maailmansodan aikaista asetoveruutta minäkään en evännyt suomalaisilta myötätuntoani tässä sodassa..." Äskettäin on väitetty, että Hitler käydessään 4.6.42 Mannerheimia tervehtimässä esitti tälle valittelunsa: "...valitan kovin, ettemme me - Jumala olkoon Suomen kansalle armollinen - voineet ensimmäisellä "kierroksella" auttaa. Mutta se ei ollut mahdollista." Silloinen puolustusministeri Niukkanen on kyllin rehellinen tunnustaakseen, että Suomen talvisota Neuvostoliittoa vastaan palveli Hitler-Saksan hyökkäyspolitiikan etuja. Hän huomauttaa, että Saksan taholta "kehotettiin Ruotsia antamaan Suomelle kaikkea mahdollista apua", ja väittää: "Tunnettua oli, että ainakin Saksan sotilasjohdon ehdoton myötätunto oli koko ajan Suomen puolella. Se toivoi Suomen vastarinnan olevan senkin vuoksi mahdollisimman lujaa, että venäläiset joutuisivat paljastamaan uusia sodankäyntimenetelmiään, koska se oli tietoinen siitä, että Saksan ja Neuvostoliiton aseellinen yhteentörmäys ei ollut vältettävissä." "...Saksa olisi mielellään nähnyt Ruotsin ja länsivaltojen avustavan meitä tehokkaasti ja siten liittyvän rinnallemme sotaan Neuvostoliittoa vastaan... Saksalle ei voinut ollut mikään niin toivottavaa kuin se, että Englanti olisi asennoitunut Neuvostoliittoa vastaan." Se, että Suomen taantumus talvisodassa palveli natsilaisen diktatuurin etuja, kumoaa Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ja SAK:n johtomiesten julistuksessaan 4.12.39 esittämän väitteen, että he olisivat taistelleet "maan itsemääräämisoikeuden, demokratian ja rauhan puolesta". Yhtä kaukana maamme itsemääräämisoikeuden, demokratian ja rauhan eduista oli sekin, että Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta, "neuvoteltuaan asiasta myöskin Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton työvaliokunnan kanssa", helmikuun 15 pnä 1940 solmi yhteistyösopimuksen fasistisen suojeluskuntajärjestön kanssa ja sopimukseen liittyvässä julkilausumassaan ilmoitti, että "puoluetoimikunta ei katso enää olevan olemassa esteitä sosialidemokraattisesti ajattelevan työväen liittymiselle suojeluskuntiin". Hallituspiirien mielialat ja suunnitelmat talvisodan viimeisinä päivinä, jolloin rauhan solmiminen oli käynyt väistämättömäksi, kuvastuvat eräistä lausunnoista valtioneuvoston istunnossa maaliskuun 9 p:nä 1940 klo 22. Söderhjelm: "Minusta olisi helpompaa mennä tähän, jos oltaisiin vakuutettuja siitä, että kaikki pitävät tätä välirauhana ja ovat valmiit varustautumaan sen hetken varalta, jolloin raja palautetaan." Tanner: "Ajatus on sellainen, mutta sitä ei saa esittää. Luulen, että jokainen ajattelee, että jos tulee otollinen hetki, valloitetaan menetetty alue takaisin."
Taistelu Suomen itsenäisyydestä
Hitler-Saksan ja Suomen sotilaspiirit tunnustivat "jatkosodan" aikana avoimesti, että ns. talvisota Neuvostoliittoa vastaan 1939-1940 oli esinäytös Saksan hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan 1941-1944. Saksalainen yliluutnantti George Soldan ilmoittaa nojaavansa Suomen armeijan päämajan käsityksiin lausuessaan helmikuussa 1943 erään talvisotaa koskevan propagandateoksen johdannossa: "Tällä hetkellä on lupa luonnehtia Suomen sankaritaistelu talvella 1939/40 sen valtavan kamppailun esinäytökseksi, jota me edelleen käymme. Se on muodostunut suorastaan osaksi omaa taisteluamme. Jos Saksan ja Suomen taantumukselliset vallanpitäjät olisivat menestyneet sodankäynnissään vuosina 1939-1944, niin Suomi olisi menettänyt valtiollisen itsenäisyytensä ja liitetty Saksan valtakuntaan. Tämä päämäärä vahvistettiin Hitlerin päämajassa 16.7.41 käydyssä neuvottelussa, jota koskeva muistio kertoo: "Suomalaiset halusivat Itä-Karjalan, mutta Saksa ottaa Kuolan niemimaan siellä olevien suurten nikkelikaivosten takia. Suomen liittämistä (annexation) liittovaltioksi olisi valmisteltava varovaisesti. Suomalaiset haluavat Leningradin aluetta; Führer hävittää Leningradin maan tasalle ja luovuttaa sen sitten suomalaisille." Taistelu Saksan ja Suomen hallitsevien oikeistopiirien sodankäyntiä vastaan vuosina 1939-1944 oli taistelua Suomen itsenäisyyden ja riippumattomuuden puolesta. Suomalaisten isänmaanystävien velvollisuutena oli osallistua tähän taisteluun kaikella voimallaan. Neuvostoliiton viisas politiikka toisen maailmansodan edellä ja aikana loi edellytykset Hitler-Saksan hyökkäyksen torjumiselle, hitleriläisen sotakoneiston nujertamiselle ja Suomen kuten muidenkin Euroopan maiden itsenäisyyden pelastamiselle. Suomalaisten isänmaanystävien velvollisuutena oli tukea Neuvostoliiton toimenpiteitä hitlerismin murskaamiseksi ja Suomen kuten muiden Euroopan maiden itsenäisyyden pelastamiseksi.
Loppulause
Tässä kirjoituksessa esitettyjen asiatietojen tarkoituksena on hälventää väärinkäsityksiä, jotka ovat omiaan hidastuttamaan Suomen ja Neuvostoliiton kansojen ystävyyden kehittymistä, jarruttamaan kamppailua maamme rauhan turvaamiseksi ja siten vahingoittamaan kansamme perusetuja. Niiden tarkoituksena on auttaa kansaamme ottamaan oppia kokemuksista voidakseen entistä menestyksellisemmin puolustaa maamme riippumattomuuden ja rauhan asiaa. Niiden tarkoituksena on auttaa kansaamme ottamaan oppia kokemuksista voidakseen entistä menestyksellisemmin puolustaa maamme riippumattomuuden ja rauhan asiaa. Tietämättömyyteen vedotaan joskus lieventävänä asianhaarana, mutta se ei suinkaan tee rikollista menettelyä kunniakkaaksi. Jos rikollinen toiminta jatkuu, vaikka tosiasiat ovat tiedossa, niin tietämättömyyteen ei ole mahdollista vedota edes lieventävänä asianhaarana. Kaikki se, mitä nykyään tiedetään tapahtumista 15 vuotta sitten, antaa kansallemme aihetta seuraaviin johtopäätöksiin:
I. Maamme silloisten vallanpitäjien politiikan puolustaminen ja heidän ns. talvisotansa muistojen vaaliminen merkitsee ja tarkoittaa itse asiassa Hitler-Saksan hyökkäyspolitiikan puolustamista. Se tähtää taantumuksen perinteellisen saksalais-suomalaisen aseveljeyden elvyttämiseen ja palvelee Saksan uuden hyökkäyksen valmisteluja maamme riippumattomuutta vastaan.
- Mainitun politiikan puolustaminen ja vaaliminen on ehdottomasti tuomittava.
II. Länsi-Saksan natsilaisen sotakoneiston kunnostaminen kohdistuu jälleen Suomen kuten muidenkin Euroopan maiden rauhaa ja riippumattomuutta vastaan.
- Suomen hallitusvallan ja kaikkien maamme riippumattomuuden ja rauhan kannattajien velvollisuutena on siis osallistua kamppailuun Länsi-Saksan jälleen varustelua vastaan.
III. Suomen ja koko Euroopan rauhan turvaaminen vaatii nykyisessäkin tilanteessa kollektiivisen (yhteis-) turvallisuuden järjestelmää, jollaista Neuvostoliitto on ehdottanut.
- On siis pyrittävä nostamaan kaikki edistyksen voimat maassamme yhteiseen taisteluun kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän toteuttamisen puolesta.
·
19) 6.4.2010 19:48 JLin: "PS. Ruotsinsuomalaiseksi Eljas Erkko ryhtyi Talvisodan syttyessä muuttaen Tukholmaan ja asuen siellä sodan loppuun saakka." Noh, SDP:n Väinö Tanner ryhtyi linnakundiksi vasta koko 2. maailmansodan loputtua. Se niistä kunnianpalautuksista ja menetyksistä.
·
20) 6.4.2010 19:57 Vapaa äänestäjä: 11: Olen lukenut jo kauan sitten nämä Tahvanaisen kirjat. Tahvanaisen touhut muistuttavat erittäin paljon erästä toista kertomusta.
Hitlerillä oli aivan samanlainen "Tahvanainen", joka piti yhteyttä samantapaiseen ruhtinaaseen. Hitler luotti tähän oman "Tahvanaiseensa" täysin. Hitlerille syötettiin arvotonta ja arvokastakin tietoa uskottavuuden säilyttämistä varten tärkeitä huijauksia varten. Näin selittyy Hitlerin täysin väärät arvioit ja tiedot Neuvostoliiton tilanteesta. Hitler oli jopa ylimielinen omaa ammattitaitoista tiedustelua vastaan harhaan hohdettuna. Hitler teki mielettömiä päätöksiä harhaan johdettuna. Englantilaiset olivat taitavia tiedustelijoita ja vihollisten harhaanjohtajia. Sotahistoria kertoo heidän aivan rutiinimeneteminä käyttämistä valheellisten salaisten asiakirjojen saattamista saksalaisten käsiin. Tämä kertomuksiesi on juuri sellaista tyyppiä.
Suurimpana virheenä voidaan pitää Stalinin sotilaallista heikkoutta olettava esitys. Stalin oli täysin ylivoimainen. Ainoa ongelma oli hänellä Hitlerin viivyttely aloittaa sotiminen. Eräin osin Stalinin aseet olivat viivyttelystä johtuen vain hiukan parempia, kuin Hitlerin vastaavat. Eräin osin vain tasavertaisia. Stalin oli kuitenkin täysin ylivoimainen määrissä esim. kymmenkertaisesti(?) vahvempi panssariaseessa Hitleriin verrattuna. Talvisotaan tamä kaikki vaikutti siten, että vihollisten johtajien harhauttamisoperaatioiden on tarvinnut alkaa jo vuosia ennen sotia, sillä sotatilanteessa toiminta ei ole lainkaan uskottavaa ja sellaisten aloittaminen on mahdotonta. Tämä antaa selkean kuvan Stalinin päämääristä.
·
21) 6.4.2010 20:12 Vapaa äänestäjä: 12: Hitler oli erittäin loukkantunut Suomen ulkoministeri Holstin Saksan vastaisuudesta esim. Genevessä Kansainliitossa. Holsti oli idealisti ja joutui eroamaan toimiensa takia ulkoministerin virasta. Hitler oli myös erittäin loukkaantunut Suomen vapaan lehdistön asenteesta uutta Saksaa kohtaan. Suomi ei tajunnut asemaansa ja uhitteli röyhkeästi Saksan sopimuksia vastaan 1939. Suomi ei tajunnut puolueettomuuden vaativan muutakin kuin hyväntahtoisuutta, sillä puolueettomuus vaatii sotilaallista kykyä pysyä puolueettomana. Sitä asiaa ei ymmärretä vasemmistossa vieläkään. Jos heikolla kansalaisella on kultakimpale kourassaan, niin puolueettomuuden julistaminen, niin neuvotteluja käydään vain sosialistisen realismin vaatiman totuuden hivenen verran ja sitten sitä kultakimpaletta ryhdytään anastamaan. Voimakkaan puolueettomuusjulistus riittää kaikille. Suomen ulkopolitiikka Saksan suhteen oli heikosti harkittua ja perustui uskoon, että Suomella on varaa ja kykyä moraaliset näkökulman ja ylimielisyyteen uutta Saksaa kohtaan.
·
22) 6.4.2010 20:24 JLin: #21 Suomella oli sotilaallista kykyä pysyä puolueettomana, kuten Talvisota osoitti, ei asein vaan tahdon ja hyvän tuurin voimalla. Suomen röyhkeys saattoi aiheuttaa saksalaisissa jonkinlaista kunnioitusta, mikä näkyi sitten laimeampina vaatimuksina esimerkiksi Suomen vähemmistöjä kohtaan.
·
23) 6.4.2010 20:36 Karl Kreuzberg: #22. Suunnitelmat saamelaisten, romaneiden ja juutalaisten lähettämiseksi keskitysleireille oli. Tattareista en tiedä.
·
· 24) 6.4.2010 20:40 Vapaa äänestäjä: 18: Mauri Ryömä oli eräs Staliniin vilpittömästi rakastunut kommunistiuskoinen. Talvisodassa Mauri lähetti Suomen todellisuudesta täysin valheellista tietoa Ruotsiin (KK: Eljas Erkolle?). Hän keksi Stalinin rakkaudessaan perusteettomia Suomen hallituksen toteuttamia hirmutöitä. Ruotsissa tiedot otettiin vasemmistossa totena ja se osaltaan vähensi ruotsalaisten tukea Suomelle. Rauhan aikana liiketoimet ovat kansainvälisiä. Saksan aseteollisuuden osakkeet olivat erittäin tuotoisia 1930-luvulla ja niiden arvo kasvoi jatkuvasti. Niillä siis rikastui koko maailman sijoittajat. Saksan aseteollisuuden suuret tilaukset ympäri maailmaa olivat laman jälkeen erittäin haluttuja. Kaikkialla ajattelevat valtiomiehet halusivat vahvaa Saksaa kommunismia patoamaan. Se olikin Englannin pääministerin tavoite pitkään Saksan suhteen. Stalinin pettämä Hitler rikkoi nämä järkevät kuviot. Stalin tuki Saksan varustautumista jo 1920- luvulta lähtein erittäin tehokkasti. Aseita kehitettiin, kokeiltiin ja upseereja koulutettiin. Stalinin tuki Hitlerin toimissa sossuja vastaan nosti Hitlerin valtaan. Ryömä uskossaan vahvana oli löytänyt kiltin ja hyvän jeesusmaisen Isä aurinkoisen idästä. Uskovaisen oppineenkin täydellinen sokeus oli käsittämätöntä uskontunnustuksia tehdessään. Maurin todistus oli liian kommunistiuskoinen ja sosialistisen realismin ryvettämää.
·
25) 6.4.2010 20:42 Vapaa äänestäjä: 19: Erkko oli siellä lähettiläänä. Talvisodan ihme ei ollut vielä silloin tiedossa. Järkevää toimintaa.
KK: Erkko pelkäsi NL:n pommikoneita. Ensimmäisessä Helsingin pommituksessa ne melkein saivat hänet. Erkko oli merkitty mies NL:n silmissä.
·
26) 6.4.2010 20:45 JLin: #21 Mikä logiikka on syyttää vasemmistoa siitä, että he eivät vieläkään ymmärrä nöyristellä vahvempiaan ja samalla syyttää niitä nöyristelystä, kuin oli pelin henki Brezhnevin aikoihin? Vaikka Suomella olisi Israelin asevoimat, on Venäjä yhä vahvempi kuin Israelia ympäröivät arabimaat. Diplomatiakin on keksitty ja hyviä kokemuksiakin on myös täällä Suomessa, eikä diplomatia täälläkään aina nöyristelyä ole ollut.
·
27) 6.4.2010 20:49 Vapaa äänestäjä: 22: Se kyky puolueettomuuteen oli täysin riippuvaista Saksasta. Meillä ei ollut edes leipäviljaa tarpeeksi hyvänäkään vuotena. Ilman Saksan viljaa olisi nälkään kuollut paljon väkeä. Jäiden takia 1942 viljan tuontiin tuli häiriöitä ja nälkä alkoi vaivata.
·
28) 6.4.2010 20:53 JLin: #23 Ei olisi mennyt eduskunnassa läpi ja tuskin olisi hyväksynyt sitä Pekka Peitsikään.
·
29) 6.4.2010 20:57 JLin: #27 Näin oli Jatkosodassa, tarkoitin Talvisotaa.
·
30) 6.4.2010 21:00 Karl Kreuzberg: #28. Eduskunnalta ei olisi kysytty mitään ja UKK ei ollut vallassa vielä silloin. Vaikka Pekka Peitsi alias UKK kirjoittelikin v.1944 positiivisesti "lapinmiehistä", hänen kerrotaan olleen valmis vaihtamaan Lappi Karjalaan NL:n kanssa. Se siis UKK:sta ja Lapin UKK-kansallispuistosta. Ehkä se oli reaalipolitiikkaa, siis Lapin vaihto Karjalaan. Olisi tullut vähemmän pakolaisia ja Lappi oli muutenkin poltettu, joten sen rakentamiseen meni suuria resursseja.
·
31) 6.4.2010 21:03 Markus RURIK Räsänen:
ELÄMME JO VALLANKUMOUKSELLISESSA TILANTEESSA
www.markusreed.julkaisee.fi/51 ”Räsäsen seinälehti”
Suomen punaisin Päätoimittaja, Markus ”Red” Räsänen, kommentoi:
MONTAKO PÄIVÄÄ KAPITALISMILLA ON JÄLJELLÄ?
Kagaali-suvun edustaja toteutti Massonin käsikirjoitusta.
·
32) 6.4.2010 21:08 Vapaa äänestäjä: 25: Onpa outoa, jos et tosiaan itse pelkännyt Neuvostoliiton rauhan suuravallan pommikoneita. Se on samaa TNT:eetä ja aivan yhtä tehokasta alkuperästä riippumatta. Monet kommunistiuskoiset pelkäsivät vain USA:n pommeja. Monet uskoivat Stalinin tiputtavan vain leipää ja hyvinvointia Helsinkiin ja eivät uskoneet Tannerin tapaan sotaan lainkaan. Tanner perusteli outoa epäuskoisuuttaan pommien keskellä, että hän uskoo Stalinin menettävän valtansa välittömästi jos aloittaisi sodan. Se on kyllä tyypillinen mielipide henkilöltä, joka on uskovaisen tapaan kykenemätön uskomaan todellisuuteen. KK: Totta, kun NL:n ensimmäiset pommikoneet ilmestyivät Helsingin taivaalle, niitä luultiin omiksi.
·
33) 6.4.2010 21:09 JLin: #30 Kylläpä niitä kolttia siirreltiin, mutta tuskin niiden päänmenoksi. Tarkalleen ottaen kenen suunnitelmat ja mikä arvo Puolustusvoimissa. Natsejahan kyllä riitti varsinkin Supossa. Ei toteutunut tämä suunnitelma, mutta venäläisten keskitysleiri toteutui Karjalassa. Jatketaan vääntöä huomenissa.
·
34) 6.4.2010 21:12 Gagarin: Vastoin yleistä käsitystä Suomella ei ollut mahdollisuutta "kokeilla" Stalinin rehellisyyttä luovuttamalla sitä palaa kannaksella, jota Neuvostolitto vaati, koska kiinteät puolustuslinjat oli rakennettu Leningradin ja Stalinin vaatiman uuden rajan väliin. Jos Neuvostoliitto olisi saanut vapaasti mobilisoida joukkonsa Mannerheimlinjan länsipuolelle, mikään ei olisi estänyt niitä etenemästä Helsinkiin asti. Kannas oli avoin "moottoritie". Suomella oli esimerkkejä vastaavasta aika likeltä, joten on aivan turha alkaa tänä päivänä syyttä Erkkoa tai ketään muutakaan siitä päätöksestä, jonka he tekivät. Tässä Erkon puhe USA:lle talvisodan alkamispäivänä. Huomatkaa hänen hyvä kielitaitonsa sikäläiseen aikaan suhteutettuna ja verrattuna vaikkapa Matti Vanhaseen: http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F08014_10
·
35) 6.4.2010 21:15 Karl Kreuzberg: #31. Montako päivää kapitalismilla on jäljellä? - "Aikaa on enää Voitonpäivään eli 9.toukokuuta 2010 saakka. Sitten kapitalismi kaatuu ja sosialismi voittaa", näin on Lenin ilmoittanut mausolemistaan Moskovan Punaiselta Torilta kaikille häneltä sitä kysyneille.
·
36) 6.4.2010 21:17 Vapaa äänestäjä: 31: Tarkoittaako uskovainen monopolikapitalismia vai kapitalismia yleensä? Kommunistiuskoista lämmittävää monopolikapitalismia on vain Kuubassa ja Pohjois-Koreassa. Sielläkin se tulee luonnonlain takia kaatumaan pikaisesti. Hekkumassa, hekumassa, synnissä ja rikkaudessa elosteleva pieni eliitti rappeutuu ja menettää kiinostuksensa valtaan ja tulee porvarillinen vallankumous 1991 tyyliin. Haaremit syövät miestä.
·
37) 6.4.2010 21:35 Torsti Äärelä: kk! kysyin jo kerran: koska olet julkaissut eka stoorin tästä sarjasta. anna linkki!
KK: Lisäsin linkin jo aiempaan kommenttiisi sekä ylläolevan jutun loppuun.
·
38) 6.4.2010 21:37 repe: Erkon paperit ovat salaiset. Osan on ilmeisesti päässyt tutustumaan Ohto Manninen. Vain osaan. Mitä salataan? Joku epäili mukanaoloa ihmisluovutuksissa hallintokoneiston osana, mutta itse oletan Erkon vehkeilleen jotain amerikkalaisten kanssa ennen Talvisotaa tai sitten he petkuttivat Erkkoa, joka Rautkallion mukaan johti ulkoministeriötä ja veti ulkopolitiikkaakin omin päin presidentin ohitse. Rautkallio kaipasi raportteja juuri tapaamisista amerikkalaisten kanssa Talvisodan alla.
·
39) 6.4.2010 21:39 Postmortem: Eljas Erkko pitäisi tuomita sotarikollisena "post mortem". Hän oli sotarikollinen ja maanpetturi, kun hän ei lähtenyt rintamalle taistelemaan "omaa sotaansa" vaan pakeni Ruotsiin rintamakarkurina.
·
40) 6.4.2010 21:40 Gagarin: #37 Hän muutti Leninblogin otsikon, tarkista blogiarkistosta!
·
· 41) 6.4.2010 21:44 Karl Kreuzberg: Linkki löytyy kommentista #06. sekä Erkko-jutun lopusta.
·
42) 6.4.2010 21:48 Visitor: Vai tarkoittiko Äärelä tätä sarjan alkua? (Kirjoitus sensuroitu Uuden Suomen Puheenvuorosta, joten se linkki ei toimisi täälläkään.)
43) 6.4.2010 21:49 Vapaa äänestäjä: 16: Viipurissa asuisi aika harva suomensukuinen, jos Talvisodassa olisi hävitty totaalisesti tai Stalinin vaatimuksiin uskottu virolaisten tapaan. Olivatko vanhempasi vain keskikertaisia ammattimiehiä, joilla ei ollut kulakki eli maalaisriistäjätaustaa? Oliko vähemmän kuin pari lehmää ja hevonen omaisuutta. Jos vanhempasi olivat käyttäneet palkattua työvoimaa mm. elonkorjuussa, niin silloin oli jo karjan määrästä riippumatta kulakkiperhe. Matka Siperian pitkille joki-tai radanvarsille oilsi ollut varma. Olivatko vanhempasi asekuntoisia sotien aikaan? Silloin olisi sotilaista palannut 1/3 ja syntymäsi olisi hyvin epätodennäköinen. Jos vanhempasi olivat juutalaisia tai sivistyneitä, edes lukiota käyneitä, niin syntymäpäiväsi olisi tullut mahdottomaksi.
KK: Tai sitten Viipuri kukoistasi monikansallisena, niinkuin se aina oli. Jos Suomi olisi luonut kestävän rauhan NL:n kanssa, olisi naapuruutemme ollut kenties samanlainen kuin Norjan ja NL:n naapuruus tänään. Kävin Kirkkoniemellä Ruijassa viime kuussa ja totesin kaupungissa olevan kaksikieliset katujennimet. Norjaksi ja venäjäksi. Ehkä sota NL:n kanssa olisi voitu välttää, jos Suomenlahden saaret ja Hanko olisi annettu NL:lle jo joulukuussa 1938 Mannerheimin ja Paasikiven sitä ehdottaessa. Erkko laittoi vastaan.
·
44) 6.4.2010 21:51 Karl Kreuzberg: #39. Vaatiko NL Erkkoa tuomittavaksi sotarikollisena?
·
45) 6.4.2010 22:08 Vapaa äänestäjä: 20: Stalinin panssarimäärä oli todellakin noin 10 kertainen Hitleriin verrattuna 1941. Hitler väitti 1942 Suomessa vieraillessaan tuhotun 35.000 Stalinin tankkia. Saksalla oli sodan alussa muutama tuhat tankkia ja niistakin suurin osa keveitä. T-34:n tasoisia tankkeja ei ollut edes saksalaisten kuvitelmissa. Herra Putkinen on ansiokkaasti esitellyt tilastoja aiheesta. Ne ovat yhtenäisiä useitten puolueettomien lukemieni kirjojen kanssa. Näistä tiedoista pitäisi jokaisen herätä tajuaman Stalinin pelin luonne. Meille on satuiltu Stalinin peloista ja heikkoudesta Hitlerin edessä. Talvisotakin on esitelty Stalinin pelkojen syyksi. Pietari oikein muka kaipasi suojavyöhykettä suomalaisten hyökkäysten takia. Suomalaisilla oli sellaista 16 kevyttä tankkia ilman tykkiä. Herkkäuskoiset ovat oikein tunteneet myötätuntoa Stalinin pelkojen takia. Herkkäuskoiset ovat kiittäneet Stalinia keskitysleirisosialismin hävittämisestä Saksassa. Vaikka se oppi nousi valtaan vain Stalinin tuella Hitlerille.
KK: Ei ollut Stalinilla noita panssareita vielä Hitlerin hyökätessä kesäkuussa 1941. Voi olla, että oli jo vuonna 1942, mutta ei vielä 1941. Herra Putkinen vääristää historiaa. Eihän se mies tiedä Neuvostoliitosta yhtään mitään. Puhuu koko ajan venäläisistä ja Venäjästä.
·
46) 6.4.2010 22:32 Vapaa äänestäjä: 43: Virolaiset tekivät tarkalleen tahtosi mukaan. Siten vaadittiin aina lisää, vaikka entisiäkään sopimuksia ei pidetty. Vuodessa rikkaasta Virosta tuli miehitetty maa. Alkoi Tseka toimia rajusti. Ajattelevaa kansanosaa alettiin pyydystää Leninin teorioiden mukaan. Potentiaaliset vastustajat eli syyttömät saivat pikaisen kuulan kalloonsa ja työkykyiset saivat siirron tappotyöleireille ympäri vankileirien saaristoa. Asekuntoinen ikäluokka pyydystettiin Stalinin armeijaan. Sieltä selvisi hengissä 1/3 osa ja niissä oli haavoittuneet eli sotaan kelvottomat mukana. Katynin joukkomurhat eli noin 22.000 upseeria ja akateemista ennakoi Talvisodan loppua. Heidät tapettiin tappotyöleirien kapasiteetin ylikuormituksen takia. Jokainen suomalainen upseeri ja suojeluskuntalainen sai Stalinin suunnitelmataloudessa tappotyöleiripaikan Katynissa kun Stalin arvioi, että Talvisota on jo voitettu. Katynista olisi ilmeisesti tullut suomalaisen älykkyyden lopullinen sijoituspaikka, kun olisi käynnistynyt Puolan akateemisten tyyliin Suomen akateemisten mustan aukon.
KK: Suomea ja mikrovaltio Viroa ei voi verrata keskenään. Viron kaltaiset pikkumaat eivät ole elinkelpoisia itsenäisinä. Viro on aina ollut jonkun siirtomaa tai alusmaa. Nyt leikkii Suomi isoveljeä ja Viron itsenäisyys on luovutettu EU:lle ja ilmatilaa valvoo NATO, sillä köyhillä Baltianmailla ei ole varaa ostaa edes yhdessä yhtä hävittäjää valvomaan ilmatilaansa. Suomi oli erikoisasemassa sekä satavuotisen autonomiansa että Stalinin Suomessa saamien hyvien muistojen tähden (Tampereen ryyppyreissut). Lenin sai huonomman muiston Suomesta, sillä hän sai jostain Tampereella käymästään bordellista parantumattoman kupan eli syfiliksen, joka sitten tappoi hänet.
·
47) 6.4.2010 22:49 Vapaa äänestäjä: 45: Herra Putkisen kumoamiseen ei riitä pelkkä usko. Putkinen on ainoa ylivertainen Venäjän asiantuntija tällä kanavalla. Hänen tiedollinen ylivoimansa muita kirjoittajia ajatellen on suunnilleen tasoa, joka vastaa Stalinin sotilaallista ylivoimaisuutta WW2:n alussa ja lopussa Hitlerin pelikykyyn verrattuna.
KK: Koska Putkinen on kirjoittanut Neuvostoliitosta? Hänelle Stalinkin on venäläinen.
·
48) 6.4.2010 23:00 Vapaa äänestäjä: 45: Perustelusi on kestämätön. Teollisuutta siirettiin lännestä itään ja tuotanto kärsi suuresti. Lännen teollisuus oli valmiina tukemaan Stalinin höyryjyrää lähietäisyydellä matkalla Atlantille. Stalinilla oli tankkeja kymmeniä tuhansia ennen sotaa. Niissä oli erittäin paljon keveitä tankkeja vaikkakin saksalaisten tyyppejä vastaavia ja ne olivat vanhenemassa, johtuen Stalinille harmillisesta Hitlerin tyypillisestä empivästä ja hitaasta päätöksenteosta.
·
49) 6.4.2010 23:04 Karl Kreuzberg #48. OK, sovitaan sinun olevan oikeassa, sillä olet Putkisen oppilas. Onko sinulla vastausta kysymykseen #44. eli vaatiko NL Erkkoa tuomittavaksi sotarikollisena?
·
50) 6.4.2010 23:11 Vapaa äänestäjä: 46: Viro on ollut suurten valtioiden osana erittäin vankassa suojelussa ja on nyt sitten 500.000.000 ihmisen suurvallan kainalossa. Siinä on valtava ero, kun Venäjän talouselämä vastaa suuruudeltaan jotain pikkuisen Belgian tasoa.
KK: Viron talouselämä vastaa Lahden talousaluetta. Belgia voi olla pieni, mutta maahan on keskittynyt paljon monikansallisia yrityksiä ja sen sijainti on keskeinen EU-markkinoiden suhteen. Vallonia oli Englannin jälkeen toiseksi teollistunein alue maailmassa jo 1800-luvulla.
51) 6.4.2010 23:14 Karl Kreuzberg Onko sinulla vastausta kysymykseeni, vaatiko NL Eljas Erkkoa tuomittavaksi sotarikollisena?
· 52) 6.4.2010 23:15 Vapaa äänestäjä: 46: Tunnettujen tilastojen mukaan kuppaa on esiintynyt muuallakin kuin Tampereella. Ennen ja jälkeenpäin.
Lenin kuoli Stalin-kuppaan. Asiasta on paljon tietoa. KK: Historian arkistot kertovat Leninin käyneen bordellissa Tampereella. Nykyään niissä tiloissa toimii Lenin-museo.
· 53) 6.4.2010 23:18 Karl Kreuzberg Toisaalta Stalin ja Lenin kävivät yhdessä siellä Tampereen bordellissa. On mahdollista, että myös Stalin sai kupan. Ehkä Lenin oli sairastunut jo Zürichissä, jossa oli tunnetusti villi yöelämä. Erään ystäväni vanhemmat muistavat tosin Leninin istuneen kahvilassa aina yksin ja lukeneen lehtiä. Silloin he eivät tietäneet kuka Lenin oli. Myöhemmin he näkivät hänen valokuvansa sanomalehden etusivulla ja totesivat sen olevan sama mies, joka istui aina yksin siellä kahvilassa ja luki lehtiä.
·
54) 6.4.2010 23:26 Vapaa äänestäjä: 51: Kysymys on järjetön. Sellainen oletus voi perustua tietämättömyyteen. Paasikivi toimi muuten virolaisten tapaan hyvässä uskossa Staliniin. Yleisesti on tiedossa, että hän paljasti 1944 Moskovan matkalla sotasalaisuuden Stalinille, että Kannaksella on vain suomalaisia sotilaita.
·
55) 6.4.2010 23:30 Vapaa äänestäjä: 52: Uusimpien tietojen mukaan Lenin kävi naisissa siinä vaiheessa vain pesettämässä paitansa. Siinä ei kuppa ei tartu...
·
56) 6.4.2010 23:37 Vapaa äänestäjä: Toimitussihteeri: Bloginpitäjällä on oikeus lyhentää kommentteja ja "siistiä" blogiaan. (Tämä edellä oleva on Uuden Suomen toimitukselta. Mitäköhän ne tässä sensuroivat?)
·
6. 57) 6.4.2010 23:42 Vapaa äänestäjä: 55: Asia on kirjattu eräitten avomielisten bändärien elämänkerroissa. Henkilökohtaisten syiden takia asia vaatii lukemista myös rivien välistä. Vain asiantuntijat voivat avata niin vaikeaselkoisen asian. Harrastelijoita tällainen salainen puutarha on salattu.
·
58) 6.4.2010 23:49 Karl Kreuzberg #57. Leninin ruumis on Punaisella Torilla. Arkistoista löytyy varmasti tarkat selvitykset kaikista hänen sairauksistaan. Mutta ne taitavat olla valtiosalaisuuksia niin kauan kuin Lenin makaa lasiarkussaan uskovaisten palvottavana. Stalin loi Leninistä uuden Jeesuksen. Ehkä Lenin nousee kuolleista toukokuussa Voitonpäivänä?
·
59) 7.4.2010 06:10 ylern optimisti: Paasikiven lausahduksesta "Erkon sota talvisota" on tehty jumalansanaa. Todellinen koleerikko Paasikivi oli elämänsä aikana enemmän väärässä kuin oikeassa. Suomen onni taisi olla, että hän oli suurinpiirtein oikeassa sodan jälkeen silloin tällöin. Suomen "selviytyminen" alueluovutuksin ja Stalinin tahtoa noudattaen on helppo arvioida siitä, mitä tapahtui Baltian maille ja Puolan puoliskolle. On itsestään selvää, että armeijamme pelasti Suomen itsenäisyyden Talvisodassa kalliilla hinnalla.
Milläköhän ehdoilla Stalin olisi hylännyt Kuusisen hallituksen? Meidän on aina muistettava myös erittäin merkittävä asia eli sosialismin levittäminen. Baltian maista selviää, mikä olisi ollut Suomen tie. Katynin metsissä oli juuri lopetettu puolalaisten tappaminen. Siellä oli kapasiteettia suomalaisille. Kuten eräs keskuskomitean jäsen innostui lausahtamaan: "Neuvostoliitosta ei lopu rautatievaunut".
·
60) 7.4.2010 07:27 JLin: #23 KK, et vastannut kysymykseen, kuka nämä Suomen vähemmistöjen kyydityssuunnitelmat Auschwitziin oli allekirjoittanut? Tässä puhutaan nyt kymmenistä tuhansista ihmisistä ja tiedät varmaan, että sen aikaisessa Suomessa pääsi kiväärikomppanian eteen vähemmälläkin.
·
61) 7.4.2010 09:15 Karl Kreuzberg #60. Eipä kirjoitettu 3.Valtakunnan "Endlösnung" suunnitelmia koskaan paperille tai sitten niitä papereitä ei koskaan löydetty tai liittoutuneet tuhosivat ne. Holokaustin suunnittelusta ei ole yhtään kirjallista todistetta. Tiedämme kuitenkin Hitlerin lausuneen: "Tämä olikin ensimmäinen hyvä uutinen Virosta", kun hänelle kerrottiin maan olevan ensimmäinen "Judenfrei" alue 3.Valtakunnassa. Ei taidettu koskaan kirjoittaa paperille myöskään määräystä siitä, että kaikki housuihin pukeutuneet naiset piti ampua Tampereella naispunakaartilaisina, vaikka tämä oli käytäntö. Mannerheim oli varovainen siitä, mitä kirjallisia määräyksiä jäi jälkipolville. Jos oli housut jalassa, ammuttiin punakaartilaisena ja jos ei ollut housuja jalassa, ammuttiin huorana. Aika monta sataa naista menetti henkensä täällä tavoin Tampereella keväällä 1918. En muista itse enää, kuka tästä Suomen vähemmistöjen tuhoamissuunitelmasta minulle kertoi. Se ei kuitenkaan ollut US-bloggaaja tai netistä löydetty tieto. Oli kyseessä joku akateemisissa tutkijapiireissä vaikuttavista ystävistäni, joten otin asian faktana. Luin 80-luvulla "kiellettyjä kirjoja" jotka eivät olleet kirjaston kirjahyllyssä, ja jotka piti hakea kirjaston kellarivarastosta niitä pyydettäessä. Kaksi niistä oli Suomen keskitysleireissä vankeina olleiden kirjoittamia ja yksi käsitteli "vähän liian monen" suomenruotsalaisten teloittamista vuonna 1944 jatkosodan loppuvaiheissa. Yksi kirja kertoi suomalaisten sotilaiden suorittamista kirkkovarkauksista Karjalassa ja luterilaisten pappien suorittamista ortodoksien pakkokäännytyksistä valloitetussa Karjalassa. Kun otetaan huomioon, että ortodoksisuudella oli valtionkirkon asema Suomessa, nämä luterilaisten pappien suorittamat pakkokäännytykset olivat Suomen lain vastaisia. Vihaa oli siis jatkosodassa sekä suomenruotsalaisia että ortodoksi-karjalaisia kohtaan, jotka joutuivat suomalaissotilaiden mielivallan uhreiksi. Suomenruotsalaisia sotilaita epäillään teloitetun vuonna 1944 vain siksi, että he olivat ruotsinkielisiä. Teloituksista ja tuomioista ei ole kirjallisia päätöksiä tai tuomioita. Heidät vain yksinkertaisesti ammuttiin. Jälkeenpäin selitettiin syynä olleen rintamakarkuruus. Homoseksuaalisuudesta Suomen armeijassa 1939-1945 on myös kirjoitettu kirjoja. En ole itse tutustunut, kuinka monta homoilusta kiinni jäänyttä sotilasta teloitettiin. Homoupseereiden kerrotaan välttyneen teloituksilta ja olleen Mannerheimin suojelevien perhosensiipien suojeluksessa.
· 62) 7.4.2010 18:08 JLin: #61 Kylmäverisellä murhalla ja kaaoksen keskellä tehdyllä tapolla on ero nykylaissakin. Ei se suomalaisten ja suomenruotsalaisten välistä juopaa vähentänyt se Huvudstadbladetinkaan kommentti karjalaisista, jonka persujen Oinonen otti esille jokin aika sitten. Hurriporvarilla ja korpikommarilla oli selviä näkemyseroja niihin aikoihin. Saattoi kommari ajatella puolustavansa hengellään porvarin kartanoa, mutta eipä loikannut kommari naapurinkaan puolelle. Ihminen ei elä pelkästä leivästä, joskin eipä sitä elä ilman leipääkään ja kaikista vähiten teloituskomppanian edessä kuten tapahtui idealistiloikkareille 1920 luvulla.
· 63) 7.4.2010 21:57 repe: Virosta tehtiin käsittääkseni "Judenfrei", koska juutalaisväestö haluttiin siirtää pois maasta, joka aiottiin tehdä osaksi Saksaa. Juutalaisväestö siirrettiin Valko-Venäjälle tai keskitysleireihin töihin.
·
64) 10.4.2010 20:43 Karl Kreuzberg: Sotaa Neuvostoliiton kanssa ei voitu välttää. Suomi kuului NL:n etupiiriin. Eljas Erkko oli varmastikin seurannut tarkkaan Puolan tapahtumia syyskuussa 1939 ja oli tod.näk. tietoinen siitä "oharista" jonka Stalin teki Hitlerille viivyttelemällä hyökkäystään idästä, vaikka he olivat sopineet samanaikaisesta hyökkäyksestä idästä ja lännestä Puolan nopeaksi kukistamiseksi. Stalin hyökkäsi Puolaan, mutta vasta kun siitä ei ollut poliitisia seurauksia. Nyt kun Saksa oli saatu leimattua syntipukiksi toiseen maailmansotaan, Stalin koki omaavansa vapaat kädet Suomen ja Balttian suhteen. Stalin pystyi naamioimaan oman hyökkäyspolitiikkansa puolustukseksi. Ensimmäinen uhri oli Puola ja toinen uhri oli Suomi. On kuitenkin mahdollista, että J.K.Paasikivi ja O.W.Kuusinen todella halusivat pelastaa Suomen ja samalla Leningradin. Mannerheim oli realistina valmis joihinkin myönnytyksiin, kuten Suomenlahden saarien ja Hangon vuokraamiseen NL:lle. Koska saksalaiset saapuivat Suomeen Hangon kautta 1918, tämä oli luonnollinen vaatimus. Historian tapahtumia ei voi enää muuttaa.